Psalm 105
1 Danket dem HERRN, ruft seinen Namen an, macht unter den Völkern seine Taten bekannt!
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Singet vor ihm, spielet vor ihm, redet von allen seinen Wundern!
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Rühmet euch seines heiligen Namens! Es freue sich das Herz derer, die den HERRN suchen!
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Fragt nach dem HERRN und nach seiner Macht, suchet sein Angesicht allezeit!
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Gedenket seiner Wunder, die er getan, seiner Zeichen und der Urteile seines Mundes!
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 O Same Abrahams, seines Knechtes, o ihr Söhne Jakobs, seine Auserkorenen!
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 Er, der HERR, ist unser Gott; auf der ganzen Erde gilt sein Recht.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 Er gedenkt auf ewig an seinen Bund, an das Wort, das er tausend Geschlechtern befohlen hat;
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 [des Bundes, ] den er mit Abraham geschlossen, seines Eides, den er Isaak geschworen hat.
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 Er stellte ihn auf für Jakob als Satzung, für Israel als ewigen Bund,
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 da er sprach: «Dir gebe ich das Land Kanaan als euer Erbteil»,
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 da sie noch leicht zu zählen waren, gar wenige und Fremdlinge darin,
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 und wandern mußten von einem Volk zum andern und von einem Königreich zum andern.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 Er ließ sie von keinem Menschen bedrücken und züchtigte Könige um ihretwillen:
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 «Tastet meine Gesalbten nicht an und tut meinen Propheten kein Leid!»
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 Und er rief eine Hungersnot herbei über das Land und zerschlug jegliche Stütze an Brot.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 Er sandte einen Mann vor ihnen her, Joseph ward zum Sklaven verkauft!
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 Sie zwangen seinen Fuß in einen Stock; seine Seele geriet in Fesseln;
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 bis zur Zeit, da sein Wort eintraf und der Ausspruch des HERRN ihn geläutert hatte.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 Der König sandte hin und befreite ihn; der die Völker beherrschte, ließ ihn los.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 Er setzte ihn zum Herrn über sein Haus und zum Herrscher über alle seine Güter,
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 daß er seine Fürsten nach Belieben binde und seine Ältesten unterweise.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Da zog Israel nach Ägypten, und Jakob wurde ein Fremdling im Lande Hams.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 Und er machte sein Volk sehr fruchtbar und ließ es zahlreicher werden als seine Dränger.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 Er wandte ihr Herz, sein Volk zu hassen, arglistig zu handeln an seinen Knechten.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 Er sandte Mose, seinen Knecht, Aaron, den er erwählt hatte.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 Die verrichteten seine Zeichen unter ihnen und taten Wunder im Lande Hams.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 Er sandte Finsternis, und es ward Nacht, damit sie seinen Worten nicht widerstreben möchten.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 Er verwandelte ihre Gewässer in Blut und tötete ihre Fische;
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 ihr Land wimmelte von Fröschen bis in die Gemächer ihrer Könige.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 Er sprach; und es kamen Fliegenschwärme, Mücken in alle ihre Grenzen.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 Er gab ihnen Hagel statt Regen, Feuerflammen auf ihr Land;
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 und er schlug ihre Weinstöcke und Feigenbäume und zerbrach die Bäume in ihrem Land.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 Er sprach; da kamen Heuschrecken und Käfer ohne Zahl,
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 die fraßen alles Kraut im Lande und verzehrten ihre Feldfrüchte.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 Und er schlug alle Erstgeburt in ihrem Lande, alle Erstlinge ihrer Kraft.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 Aber sie ließ er ausziehen mit Silber und Gold, und es war kein Strauchelnder unter ihren Stämmen.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Ägypten war froh, daß sie gingen; denn der Schrecken vor ihnen war auf sie gefallen.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 Er breitete vor ihnen eine Wolke aus zur Decke und Feuer, um die Nacht zu erleuchten.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 Sie forderten; da ließ er Wachteln kommen und sättigte sie mit Himmelsbrot.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Er öffnete den Felsen; da floß Wasser heraus; es floß ein Bach in der Wüste.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 Denn er gedachte an sein heiliges Wort, an Abraham, seinen Knecht.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 Er ließ sein Volk ausziehen mit Freuden, mit Jubel seine Auserwählten.
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 Und er gab ihnen die Länder der Heiden; und woran die Völker sich abgemüht hatten, das nahmen sie in Besitz;
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 auf daß sie seine Satzungen halten und seine Lehren bewahren möchten. Hallelujah!
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
