Psalm 104
1 Lobe den HERRN, meine Seele! HERR, mein Gott, du bist sehr groß; mit Pracht und Majestät bist du angetan,
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 du, der in Licht sich hüllt wie in ein Gewand, der den Himmel ausspannt wie ein Zelt,
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 der sich seinen Söller zimmert aus Wasser, Wolken zu seinem Wagen macht und auf den Fittichen des Windes einherfährt,
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 der Winde zu seinen Boten macht, Feuerflammen zu seinen Dienern.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Er hat die Erde auf ihre Grundfesten gestützt, daß sie nimmermehr wanken wird.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Mit der Flut decktest du sie wie mit einem Kleid; die Wasser standen über den Bergen;
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 aber vor deinem Schelten flohen sie, von deiner Donnerstimme wurden sie verscheucht.
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Berge stiegen empor, Täler senkten sich zu dem Ort, welchen du ihnen gesetzt hast.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Du hast den Wassern eine Grenze gesetzt, die sie nicht überschreiten sollen; sie dürfen die Erde nicht wiederum bedecken.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Du lässest Quellen entspringen in den Tälern; sie fließen zwischen den Bergen hin;
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 sie tränken alle Tiere des Feldes; die Wildesel löschen ihren Durst.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Über ihnen wohnen die Vögel des Himmels; die lassen aus dem Dickicht ihre Stimme erschallen.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Du tränkst die Berge von deinem Söller herab; von der Frucht deiner Werke wird die Erde satt.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Du lässest Gras wachsen für das Vieh und Pflanzen, die der Mensch bearbeiten soll, um Nahrung aus der Erde zu ziehen;
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 und damit der Wein des Menschen Herz erfreue und seine Gestalt schön werde vom Öl und das Brot das Herz des Menschen stärke.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Die Bäume des HERRN trinken sich satt, die Zedern Libanons, die er gepflanzt hat,
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 woselbst die Vögel nisten und der Storch, der die Zypressen bewohnt.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 Die hohen Berge sind für die Steinböcke, die Felsenklüfte sind der Klippdachsen Zuflucht.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Er hat den Mond für bestimmte Zeiten gemacht; die Sonne weiß ihren Untergang.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Schaffst du Finsternis, und wird es Nacht, so regen sich alle Tiere des Waldes.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 Die jungen Löwen brüllen nach Raub und verlangen ihre Nahrung von Gott.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Geht die Sonne auf, so ziehen sie sich zurück und legen sich in ihre Höhlen;
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 der Mensch aber geht aus an sein Tagewerk, an seine Arbeit bis zum Abend.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 HERR, wie sind deiner Werke so viel! Du hast sie alle weislich geordnet, und die Erde ist voll deiner Geschöpfe.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Da ist das Meer, so groß und weit ausgedehnt; darin wimmelt es ohne Zahl, kleine Tiere samt großen;
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 da fahren die Schiffe; der Leviatan, den du gemacht hast, um darin zu spielen.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 Sie alle warten auf dich, daß du ihnen ihre Speise gebest zu seiner Zeit;
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 wenn du ihnen gibst, so sammeln sie; wenn du deine Hand auftust, so werden sie mit Gut gesättigt;
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 verbirgst du dein Antlitz, so erschrecken sie; nimmst du ihren Odem weg, so vergehen sie und werden wieder zu Staub;
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 sendest du deinen Odem aus, so werden sie erschaffen, und du erneuerst die Gestalt der Erde.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Die Herrlichkeit des HERRN währe ewig! Möge der HERR Freude erleben an seinen Werken!
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Blickt er die Erde an, so zittert sie; rührt er die Berge an, so rauchen sie.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Ich will dem HERRN singen mein Leben lang, meinen Gott lobpreisen, solange ich noch bin.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Möge mein Gedicht ihm wohlgefallen! Ich freue mich am HERRN.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Möchten die Sünder von der Erde vertilgt werden und die Gottlosen nicht mehr sein! Lobe den HERRN, meine Seele! Hallelujah!
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
