Psalm 104
1 Lobe den HERRN, meine Seele! HERR, mein Gott, du bist sehr groß; mit Pracht und Majestät bist du angetan,
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 du, der in Licht sich hüllt wie in ein Gewand, der den Himmel ausspannt wie ein Zelt,
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 der sich seinen Söller zimmert aus Wasser, Wolken zu seinem Wagen macht und auf den Fittichen des Windes einherfährt,
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 der Winde zu seinen Boten macht, Feuerflammen zu seinen Dienern.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Er hat die Erde auf ihre Grundfesten gestützt, daß sie nimmermehr wanken wird.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Mit der Flut decktest du sie wie mit einem Kleid; die Wasser standen über den Bergen;
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 aber vor deinem Schelten flohen sie, von deiner Donnerstimme wurden sie verscheucht.
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 Berge stiegen empor, Täler senkten sich zu dem Ort, welchen du ihnen gesetzt hast.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Du hast den Wassern eine Grenze gesetzt, die sie nicht überschreiten sollen; sie dürfen die Erde nicht wiederum bedecken.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 Du lässest Quellen entspringen in den Tälern; sie fließen zwischen den Bergen hin;
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 sie tränken alle Tiere des Feldes; die Wildesel löschen ihren Durst.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 Über ihnen wohnen die Vögel des Himmels; die lassen aus dem Dickicht ihre Stimme erschallen.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Du tränkst die Berge von deinem Söller herab; von der Frucht deiner Werke wird die Erde satt.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 Du lässest Gras wachsen für das Vieh und Pflanzen, die der Mensch bearbeiten soll, um Nahrung aus der Erde zu ziehen;
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 und damit der Wein des Menschen Herz erfreue und seine Gestalt schön werde vom Öl und das Brot das Herz des Menschen stärke.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Die Bäume des HERRN trinken sich satt, die Zedern Libanons, die er gepflanzt hat,
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 woselbst die Vögel nisten und der Storch, der die Zypressen bewohnt.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 Die hohen Berge sind für die Steinböcke, die Felsenklüfte sind der Klippdachsen Zuflucht.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Er hat den Mond für bestimmte Zeiten gemacht; die Sonne weiß ihren Untergang.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Schaffst du Finsternis, und wird es Nacht, so regen sich alle Tiere des Waldes.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 Die jungen Löwen brüllen nach Raub und verlangen ihre Nahrung von Gott.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 Geht die Sonne auf, so ziehen sie sich zurück und legen sich in ihre Höhlen;
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 der Mensch aber geht aus an sein Tagewerk, an seine Arbeit bis zum Abend.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 HERR, wie sind deiner Werke so viel! Du hast sie alle weislich geordnet, und die Erde ist voll deiner Geschöpfe.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Da ist das Meer, so groß und weit ausgedehnt; darin wimmelt es ohne Zahl, kleine Tiere samt großen;
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 da fahren die Schiffe; der Leviatan, den du gemacht hast, um darin zu spielen.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 Sie alle warten auf dich, daß du ihnen ihre Speise gebest zu seiner Zeit;
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 wenn du ihnen gibst, so sammeln sie; wenn du deine Hand auftust, so werden sie mit Gut gesättigt;
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 verbirgst du dein Antlitz, so erschrecken sie; nimmst du ihren Odem weg, so vergehen sie und werden wieder zu Staub;
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 sendest du deinen Odem aus, so werden sie erschaffen, und du erneuerst die Gestalt der Erde.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 Die Herrlichkeit des HERRN währe ewig! Möge der HERR Freude erleben an seinen Werken!
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Blickt er die Erde an, so zittert sie; rührt er die Berge an, so rauchen sie.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 Ich will dem HERRN singen mein Leben lang, meinen Gott lobpreisen, solange ich noch bin.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Möge mein Gedicht ihm wohlgefallen! Ich freue mich am HERRN.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Möchten die Sünder von der Erde vertilgt werden und die Gottlosen nicht mehr sein! Lobe den HERRN, meine Seele! Hallelujah!
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
