Psalm 102
1 Ein Gebet des Elenden, wenn er schmachtet und seine Klage vor dem HERRN ausschüttet. O HERR, höre mein Gebet, und mein Schreien komme vor dich!
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Verbirg dein Angesicht nicht vor mir am Tage meiner Not; neige dein Ohr zu mir; am Tage, da ich dich anrufe, erhöre mich eilends!
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Denn meine Tage sind in Rauch aufgegangen, und meine Gebeine glühen wie ein Ofen.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Mein Herz ist geschlagen und verdorrt wie Gras; denn ich habe vergessen, mein Brot zu essen.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 Vor lauter Seufzen kleben meine Knochen an meinem Fleisch.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Ich gleiche einer Rohrdommel in der Wüste, bin wie ein Käuzlein in den Ruinen;
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 ich wache und bin wie ein einsamer Vogel auf dem Dach.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Täglich schmähen mich meine Feinde, und die wider mich toben, schwören bei mir;
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 denn ich esse Asche wie Brot und mische meinen Trank mit Tränen
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 wegen deines Grimms und deines Zorns, daß du mich aufgehoben und hingeschleudert hast.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Meine Tage sind wie ein langgestreckter Schatten, und ich verdorre wie Gras.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 Aber du, o HERR, bleibst ewig und dein Gedächtnis von einem Geschlecht zum andern.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Du wollest dich aufmachen und dich über Zion erbarmen; denn es ist Zeit, daß du ihr gnädig seiest, die Stunde ist gekommen!
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 Denn deine Knechte lieben Zions Steine und trauern über ihren Schutt.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Dann werden die Heiden den Namen des HERRN fürchten und alle Könige auf Erden deine Herrlichkeit,
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 wenn der HERR Zion gebaut hat und erschienen ist in seiner Herrlichkeit,
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 wenn er sich zum Gebet der Heimatlosen gewendet und ihr Gebet nicht verachtet hat.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Das wird man aufschreiben für das spätere Geschlecht, und das Volk, das geschaffen werden soll, wird den HERRN loben,
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 daß er herabgeschaut hat von der Höhe seines Heiligtums, daß der HERR vom Himmel zur Erde geblickt hat,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 zu hören das Seufzen der Gefangenen und loszumachen die Kinder des Todes;
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 auf daß sie den Namen des HERRN preisen zu Zion und sein Lob in Jerusalem,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 wenn die Völker sich versammeln allzumal und die Königreiche, dem HERRN zu dienen.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Er hat auf dem Wege meine Kraft gebeugt, meine Tage verkürzt.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Ich spreche: Mein Gott, nimm mich nicht weg in der Hälfte meiner Tage! Deine Jahre währen für und für.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Du hast vormals die Erde gegründet, und die Himmel sind deiner Hände Werk.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 Sie werden vergehen, du aber bleibst; sie alle werden wie ein Kleid veralten, wie ein Gewand wirst du sie wechseln, und sie werden verschwinden.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 Du aber bleibst, der du bist, und deine Jahre nehmen kein Ende!
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Die Kinder deiner Knechte werden bleiben, und ihr Same wird vor dir bestehen.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
