Sprueche 5
1 Mein Sohn, merke auf meine Weisheit und neige dein Ohr meiner Belehrung zu;
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 daß du Vorsicht übest und deine Lippen Erkenntnis bewahren.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Denn von Honig triefen die Lippen der Fremden, und glätter als Öl ist ihr Gaumen;
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 aber zuletzt ist sie bitter wie Wermut, scharf wie ein zweischneidig Schwert;
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 den Pfad des Lebens erwägt sie nicht einmal; sie geht eine unsichere Bahn, die sie selbst nicht kennt.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Und nun, ihr Söhne, höret mir zu und weichet nicht von den Reden meines Mundes!
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Bleibe fern von dem Weg, der zu ihr führt, und nähere dich nicht der Tür ihres Hauses!
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 Daß du nicht Fremden deine Ehre opferst und deine Jahre dem Grausamen;
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 daß sich nicht Fremde von deinem Vermögen sättigen und du dich nicht abmühen müssest für eines andern Haus,
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 also daß, wenn dir dann Leib und Fleisch hinschwindet, du zuletzt seufzen und sagen müssest:
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 Warum habe ich doch die Zucht gehaßt, warum hat mein Herz die Zurechtweisung verachtet?
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 Ich habe nicht gehört auf die Stimme meiner Lehrer und meinen Lehrmeistern kein Gehör geschenkt!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Fast wäre ich gänzlich ins Unglück geraten, inmitten der Versammlung und der Gemeinde!
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Trinke Wasser aus deinem Born und Ströme aus deinem Brunnen!
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Sollen deine Quellen sich auf die Straße ergießen, deine Wasserbäche auf die Plätze?
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Sie sollen dir allein gehören und keinem Fremden neben dir!
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Dein Born sei gesegnet, und freue dich des Weibes deiner Jugend!
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Die liebliche Hindin, die anmutige Gemse, möge dich ihr Busen allezeit ergötzen, mögest du dich an ihrer Liebe stets berauschen!
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Warum aber, mein Sohn, wolltest du dich an einer andern vergehen und den Busen einer Fremden umarmen?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Denn eines jeglichen Wege liegen klar vor den Augen des HERRN, und er achtet auf alle seine Pfade!
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Den Gottlosen nehmen seine eigenen Missetaten gefangen, und von den Stricken seiner Sünde wird er festgehalten.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Er stirbt an Zuchtlosigkeit, und infolge seiner großen Torheit taumelt er dahin.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
