Sprueche 5
1 Mein Sohn, merke auf meine Weisheit und neige dein Ohr meiner Belehrung zu;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 daß du Vorsicht übest und deine Lippen Erkenntnis bewahren.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Denn von Honig triefen die Lippen der Fremden, und glätter als Öl ist ihr Gaumen;
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 aber zuletzt ist sie bitter wie Wermut, scharf wie ein zweischneidig Schwert;
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 den Pfad des Lebens erwägt sie nicht einmal; sie geht eine unsichere Bahn, die sie selbst nicht kennt.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Und nun, ihr Söhne, höret mir zu und weichet nicht von den Reden meines Mundes!
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Bleibe fern von dem Weg, der zu ihr führt, und nähere dich nicht der Tür ihres Hauses!
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Daß du nicht Fremden deine Ehre opferst und deine Jahre dem Grausamen;
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 daß sich nicht Fremde von deinem Vermögen sättigen und du dich nicht abmühen müssest für eines andern Haus,
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 also daß, wenn dir dann Leib und Fleisch hinschwindet, du zuletzt seufzen und sagen müssest:
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 Warum habe ich doch die Zucht gehaßt, warum hat mein Herz die Zurechtweisung verachtet?
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 Ich habe nicht gehört auf die Stimme meiner Lehrer und meinen Lehrmeistern kein Gehör geschenkt!
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Fast wäre ich gänzlich ins Unglück geraten, inmitten der Versammlung und der Gemeinde!
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Trinke Wasser aus deinem Born und Ströme aus deinem Brunnen!
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Sollen deine Quellen sich auf die Straße ergießen, deine Wasserbäche auf die Plätze?
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Sie sollen dir allein gehören und keinem Fremden neben dir!
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Dein Born sei gesegnet, und freue dich des Weibes deiner Jugend!
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Die liebliche Hindin, die anmutige Gemse, möge dich ihr Busen allezeit ergötzen, mögest du dich an ihrer Liebe stets berauschen!
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Warum aber, mein Sohn, wolltest du dich an einer andern vergehen und den Busen einer Fremden umarmen?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Denn eines jeglichen Wege liegen klar vor den Augen des HERRN, und er achtet auf alle seine Pfade!
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Den Gottlosen nehmen seine eigenen Missetaten gefangen, und von den Stricken seiner Sünde wird er festgehalten.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Er stirbt an Zuchtlosigkeit, und infolge seiner großen Torheit taumelt er dahin.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
