Sprueche 31
1 Worte des Königs Lemuel; die Lehre, die seine Mutter ihm gab:
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 Was soll ich dir raten, mein Sohn, du Sohn meines Leibes, du Sohn meiner Gelübde?
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Opfere nicht den Weibern deine Kraft, noch deine Zeit denen, welche die Könige entnerven!
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Es ziemt sich für Könige nicht, Lemuel, es ziemt sich für Könige nicht, Wein zu trinken, noch für Fürsten der Hang zu berauschendem Getränk!
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Sie könnten über dem Trinken das Gesetz vergessen und ein falsches Urteil fällen all dem unglücklichen Volk.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Gebt starkes Getränk denen, die untergehen, und Wein den betrübten Seelen!
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 So können sie über dem Trinken ihre Armut vergessen und brauchen nicht mehr an ihr Leid zu denken.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Tue deinen Mund auf für den Stummen, für das Recht aller Verlassenen!
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Tue deinen Mund auf, richte recht und verteidige den Elenden und Armen!
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Ein wackeres Weib (wer findet es?) ist weit mehr wert als köstliche Perlen!
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 Auf sie verläßt sich ihres Mannes Herz, und an Gewinn mangelt es ihm nicht.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Sie erweist ihm Gutes und nichts Böses ihr ganzes Leben lang.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Sie zieht Wolle und Flachs und verarbeitet es mit willigen Händen.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Wie die Handelsschiffe bringt sie ihr Brot aus der Ferne herbei.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 Bevor der Morgen graut, ist sie schon auf und gibt Speise heraus für ihr Haus und befiehlt ihren Mägden.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 Sie trachtet nach einem Acker und erwirbt ihn auch; mit dem Ertrag ihrer Hände pflanzt sie einen Weinberg an.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Sie gürtet ihre Lenden mit Kraft und stählt ihre Arme.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Sie sieht, daß ihre Arbeit gedeiht; ihr Licht geht auch des Nachts nicht aus.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Sie greift nach dem Spinnrocken, und ihre Hände fassen die Spindel.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Sie tut ihre Hand dem Unglücklichen auf und reicht ihre Hände dem Armen.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Vor dem Schnee ist ihr nicht bange für ihr Haus, denn ihr ganzes Haus ist in Scharlach gekleidet.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Sie macht sich selbst Decken; Linnen und Purpur ist ihr Gewand.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Ihr Mann ist wohlbekannt in den Toren, wenn er unter den Ältesten des Landes sitzt.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Sie macht Hemden und verkauft sie und liefert dem Händler Gürtel.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Kraft und Würde ist ihr Gewand, und sie lacht des künftigen Tages.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Ihren Mund öffnet sie mit Weisheit, und freundliche Unterweisung ist auf ihrer Zunge.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Sie behält ihre Haushaltung im Auge und ißt nie das Brot der Faulheit.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Ihre Söhne wachsen heran und preisen sie glücklich; ihr Mann rühmt sie ebenfalls:
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 «Viele Töchter sind wackere Frauen geworden; aber du übertriffst sie alle!»
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Anmut besticht und Schönheit vergeht; ein Weib, das den HERRN fürchtet, soll man loben.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Gebt ihr von den Früchten ihres Wirkens, und ihre Werke werden sie loben in den Toren!
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
