Sprueche 1
1 Sprüche Salomos, des Sohnes Davids, des Königs von Israel,
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 daß man Weisheit und Zucht erlerne und verständige Reden verstehe,
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 daß man Gedankenzucht erlange, Rechtssinn, Urteilskraft und Aufrichtigkeit;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 damit den Einfältigen Klugheit, den Jünglingen Erkenntnis und Besonnenheit verliehen werde.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Wer weise ist, hört darauf und vermehrt seine Kenntnisse, und wer verständig ist, eignet sich Fertigkeiten an,
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 damit er Sprichwörter und bildliche Rede verstehe, die Worte der Weisen und ihre Rätsel.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Die Furcht des HERRN ist der Anfang der Erkenntnis; nur Toren verachten Weisheit und Zucht!
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Höre, mein Sohn, die Unterweisung deines Vaters und verwirf nicht die Lehre deiner Mutter!
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Denn sie sind ein schöner Kranz für dein Haupt und ein Geschmeide um deinen Hals.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Mein Sohn, wenn dich Sünder überreden wollen, so willige nicht ein,
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 wenn sie sagen: «Komm mit uns, wir wollen auf Blut lauern, wir wollen dem Unschuldigen ohne Ursache nachstellen;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 wir wollen sie verschlingen wie der Scheol die Lebendigen, als sänken sie unversehens ins Grab! (Sheol h7585)
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Wir wollen allerlei kostbares Gut gewinnen und unsre Häuser füllen mit Raub;
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 schließe dich uns auf gut Glück an, wir wollen gemeinsame Kasse führen!»
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Mein Sohn, geh nicht mit ihnen auf dem Wege, halte deinen Fuß zurück von ihrem Pfad!
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Denn ihre Füße laufen zum Bösen und eilen Blut zu vergießen.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Denn vergeblich wird das Netz ausgespannt vor den Augen aller Vögel;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 sie aber lauern auf ihr eigenes Blut und stellen ihrem eigenen Leben nach.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Dies ist das Schicksal aller, die nach [ungerechtem] Gewinn trachten: er kostet seinen Besitzern die Seele!
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Die Weisheit ruft draußen laut, öffentlich läßt sie ihre Stimme hören;
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 im ärgsten Straßenlärm schreit sie, an den Pforten der Stadttore hält sie ihre Reden:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Wie lange wollt ihr Einfältigen die Einfalt lieben und ihr Spötter Lust am Spotten haben und ihr Toren Erkenntnis hassen?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Kehret um zu meiner Zurechtweisung! Siehe, ich will euch meinen Geist sprudeln lassen, euch meine Worte kundtun!
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Darum, weil ich rufe und ihr mich abweiset, weil ich meine Hand ausstrecke und niemand darauf achtet,
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 weil ihr vielmehr allen meinen Rat verwerfet und meine Zurechtweisung nicht begehret,
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 so werde auch ich eures Unglücks lachen und euer spotten,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 wenn das, was ihr fürchtet, wie ein Wetter über euch kommt und euer Schicksal euch wie ein Wirbelsturm überraschen wird, wenn euch Angst und Not überfällt.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Dann werden sie mich anrufen, aber ich werde nicht antworten; sie werden mich eifrig suchen und nicht finden,
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 darum, daß sie die Erkenntnis gehaßt und die Furcht des HERRN nicht erwählt haben,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 daß sie meinen Rat nicht begehrt und alle meine Zurechtweisung verschmäht haben.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Darum sollen sie von der Frucht ihres eigenen Weges essen und von ihren eigenen Ratschlägen genug bekommen!
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Denn ihre Verirrung bringt die Einfältigen um, und ihre Sorglosigkeit stürzt die Toren ins Verderben.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Wer aber mir gehorcht, wird sicher wohnen und kein Unheil fürchten müssen.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
