Klagelieder 5
1 Gedenke, HERR, was uns widerfahren ist! Schau her und siehe unsere Schmach!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Unser Erbe ist den Fremden zugefallen, unsere Häuser den Ausländern.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Wir sind Waisen geworden, vaterlos, unsere Mütter zu Witwen.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Unser Wasser trinken wir um Geld, unser Holz kommt uns gegen Bezahlung zu.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Unsere Verfolger sind uns beständig auf dem Hals; werden wir müde, so gönnt man uns keine Ruhe.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Wir haben Ägypten die Hand gereicht und Assur, um genug Brot zu erhalten.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Unsere Väter, die gesündigt haben, sind nicht mehr; wir müssen ihre Schuld tragen.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Knechte herrschen über uns; niemand befreit uns aus ihrer Hand!
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Wir schaffen unsere Nahrung unter Lebensgefahr herbei, weil uns in der Wüste das Schwert bedroht.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Unsere Haut ist schwarz wie ein Ofen, so versengt uns der Hunger.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Frauen wurden in Zion vergewaltigt, Jungfrauen in den Städten Judas.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Fürsten wurden durch ihre Hand gehängt, die Person der Alten hat man nicht geachtet.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Jünglinge müssen Mühlsteine tragen und Knaben straucheln unter Bürden von Holz.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Die Ältesten bleiben weg vom Tor, und die Jünglinge lassen ihr Saitenspiel.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Die Freude unsres Herzens ist dahin, unser Reigen hat sich in Klage verwandelt.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Die Krone ist uns vom Haupte gefallen; wehe uns, daß wir gesündigt haben!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Darob ist unser Herz krank geworden, darum sind unsere Augen trübe:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 weil der Berg Zion verwüstet ist; Füchse tummeln sich daselbst.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Du aber, o HERR, bleibst ewiglich, dein Thron besteht für und für!
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Warum willst du uns für immer vergessen, uns verlassen auf Lebenszeit?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Bringe uns zu dir zurück, o HERR, so kehren wir um; laß es wieder werden wie vor alters!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Oder hast du uns gänzlich verworfen, bist du allzusehr über uns erzürnt?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
