Klagelieder 3
1 Ich bin der Mann, der tief gebeugt worden ist durch die Rute seines Zorns.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Mich hat er verjagt und in die Finsternis geführt und nicht ans Licht.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Nur gegen mich kehrt er immer wieder den ganzen Tag seine Hand.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Er hat mein Fleisch und meine Haut verschlungen und meine Knochen zermalmt.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Er hat rings um mich her Gift und Drangsal aufgebaut.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 In dunkeln Höhlen läßt er mich wohnen wie längst Verstorbene.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Er hat mich eingemauert, daß ich nicht herauskommen kann; mit ehernen Ketten hat er mich beschwert.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Ob ich auch schreie und rufe, verstopft er doch die Ohren vor meinem Gebet.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Quadersteine legt er mir in den Weg, krümmt meine Pfade.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Er lauert mir auf wie ein Bär, wie ein Löwe im Dickicht.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Er hat mich auf Abwege gebracht, ist über mich hergefallen und hat mich arg zugerichtet.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Er hat seinen Bogen gespannt und mich dem Pfeile zum Ziel gesetzt.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Er hat mir seines Köchers Söhne in die Nieren gejagt.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Ich bin allem Volk zum Gelächter geworden, ihr Liedlein den ganzen Tag.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Er hat mich mit Bitterkeit gesättigt, mit Wermut getränkt.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Er ließ meine Zähne sich an Kies zerbeißen, er hat mich mit Asche bedeckt.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Und du hast meine Seele aus dem Frieden verstoßen, daß ich des Glückes vergaß.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Und ich sprach: Meine Lebenskraft ist dahin, meine Hoffnung auf den HERRN.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Sei eingedenk meines Elends, meiner Verfolgung, des Wermuts und des Gifts!
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Beständig denkt meine Seele daran und ist tief gebeugt!
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Dieses aber will ich meinem Herzen vorhalten, darum will ich Hoffnung fassen:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Gnadenbeweise des HERRN sind's, daß wir nicht gänzlich aufgerieben wurden, denn seine Barmherzigkeit ist nicht zu Ende;
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 sie ist alle Morgen neu, und deine Treue ist groß!
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Der HERR ist mein Teil, spricht meine Seele; darum will ich auf ihn hoffen.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Der HERR ist gütig gegen die, welche auf ihn hoffen, gegen die Seele, die nach ihm fragt.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Gut ist's, schweigend zu warten auf das Heil des HERRN.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Es ist einem Manne gut, in seiner Jugend das Joch zu tragen.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Er sitze einsam und schweige, wenn man ihm eines auferlegt!
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Er stecke seinen Mund in den Staub; vielleicht ist noch Hoffnung vorhanden!
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Schlägt ihn jemand, so biete er ihm den Backen dar und lasse sich mit Schmach sättigen!
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Denn der Herr wird nicht ewig verstoßen;
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 sondern wenn er betrübt hat, so erbarmt er sich auch nach der Größe seiner Gnade.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Denn nicht aus Lust plagt und betrübt ER die Menschenkinder.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Wenn alle Gefangenen eines Landes mit Füßen getreten,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 wenn das Recht eines Mannes vor dem Angesicht des Höchsten gebeugt,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 die Rechtssache eines Menschen verdreht wird, sollte der Herr es nicht beachten?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Wer hat je etwas gesagt und es ist geschehen, ohne daß der Herr es befahl?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Geht nicht aus dem Munde des Höchsten das Böse und das Gute hervor?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Was beklagt sich der Mensch? Es hätte sich wahrlich jeder über seine Sünde zu beklagen!
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Lasset uns unsere Wege erforschen und durchsuchen und zum HERRN zurückkehren!
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Lasset uns unsere Herzen samt den Händen zu Gott im Himmel erheben!
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Wir sind abtrünnig und widerspenstig gewesen; das hast du nicht vergeben;
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 du hast dich im Zorn verborgen und uns verfolgt; du hast uns ohne Gnade erwürgt;
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 du hast dich in eine Wolke gehüllt, daß kein Gebet hindurchdrang;
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 du hast uns zu Kot und Abscheu gemacht unter den Völkern!
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Alle unsere Feinde haben ihr Maul gegen uns aufgesperrt.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Grauen und Grube wurden uns beschieden, Verwüstung und Untergang.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Es rinnen Wasserbäche aus meinen Augen wegen des Untergangs der Tochter meines Volkes.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mein Auge tränt unaufhörlich; denn da ist keine Ruhe,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 bis der HERR vom Himmel herabschauen und dareinsehen wird.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Was ich sehen muß, tut meiner Seele weh ob aller Töchter meiner Stadt.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Die mich ohne Ursache hassen, stellten mir heftig nach wie einem Vogel;
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 sie wollten mich in der Grube ums Leben bringen und warfen Steine auf mich.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Die Wasser gingen über mein Haupt; ich sagte: Ich bin verloren!
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Aber ich rief, HERR, deinen Namen an, tief unten aus der Grube.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Du hörtest meine Stimme: «Verschließe dein Ohr nicht vor meinem Seufzen, vor meinem Hilferuf!»
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Du nahtest dich mir des Tages, als ich dich anrief, du sprachest: Fürchte dich nicht!
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Du führtest, o Herr, die Sache meiner Seele, du rettetest mir das Leben!
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Du hast, o HERR, meine Unterdrückung gesehen; schaffe du mir Recht!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Du hast all ihre Rachgier gesehen, alle ihre Anschläge wider mich;
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 du hast, o HERR, ihr Schmähen gehört, alle ihre Pläne gegen mich,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 die Reden meiner Widersacher und ihr beständiges Murmeln über mich.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Siehe doch: ob sie niedersitzen oder aufstehen, so bin ich ihr Spottlied.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Vergilt ihnen, o HERR, nach dem Werk ihrer Hände!
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Gib ihnen Verstockung ins Herz, dein Fluch komme über sie!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Verfolge sie in deinem Zorn und vertilge sie unter dem Himmel des HERRN hinweg!
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
