Job 9
1 Da antwortete Hiob und sprach:
Job vastasi ja sanoi:
2 Wahrhaftig, ich weiß, daß dem so ist; und wie kann der schwache Mensch rechten mit dem starken Gott!
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Wollte er mit Ihm rechten, so könnte er Ihm auf tausend nicht eins beantworten.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Er ist weisen Herzens und von ungebrochener Kraft; wer hat ihm je getrotzt und es durchgesetzt?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Er verrückt Berge, und man merkt es nicht, daß er sie in seinem Zorn umgekehrt hat.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Er bewegt die Erde von ihrem Ort, daß ihre Säulen zittern.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Er gebietet der Sonne, so geht sie nicht auf; er legt die Sterne unter Siegel.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Er allein spannt den Himmel aus und tritt auf Meereswogen daher.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Er macht den Bären, den Orion und das Siebengestirn, samt den Kammern des Südens.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Er tut große Dinge, die unerforschlich sind, Wunder ohne Zahl.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Siehe, er geht an mir vorüber, und ich sehe ihn nicht; er fährt vorbei, und ich gewahre ihn nicht.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Er rafft dahin, wer hindert ihn? Wer ruft ihm zu: Was machst du da?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Gott unterdrückt nicht seinen Zorn; Rahabs Helfer beugen sich unter ihn.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Wie sollte ich ihm denn antworten und Worte finden, um mit ihm zu reden?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Auch wenn ich im Recht wäre, dürfte ich ihm nicht entgegnen; ich müßte meinen Richter um Gnade anflehen.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Wenn ich rufe, wird er mir antworten? Ich glaube nicht, daß er meine Stimme hört;
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 denn im Sturm hat er mich zerschlagen und mir ohne Ursache viele Wunden zugefügt.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Er läßt mich nicht einmal Atem holen, sondern sättigt mich mit Bitterkeit.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Kommt's auf die Kraft an, siehe, so ist er stark; wenn aber aufs Recht, wer ladet mich dann vor?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Wenn ich schon im Recht bin, so wird mich doch mein Mund verdammen, und bin ich auch unschuldig, so kommt es doch verkehrt heraus.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Ich bin unschuldig, bin unbesorgt um meine Seele; ich verachte das Leben!
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Darum sage ich: Es ist einerlei; Fromme und Gottlose bringt er gleicherweise um!
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Wenn die Geißel plötzlich tötet, so lacht er der Prüfung der Unschuldigen.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Die Erde ist in die Gewalt des Frevlers gegeben; das Angesicht ihrer Richter verhüllt er; wenn nicht er, wer tut es denn?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Meine Tage eilen schneller dahin als ein Läufer; sie sind entflohen und haben nichts Gutes gesehen;
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 sie sind vorbeigefahren wie Rohrschiffe, wie ein Adler, der sich auf Beute stürzt.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Wenn ich denke: Ich will meiner Klage vergessen, meine Miene ändern und heiter dreinschauen,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 so muß ich meine vielen Schmerzen fürchten; denn ich weiß, daß du mich nicht lossprechen wirst!
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Soll ich denn schuldig sein, was mühe ich mich vergeblich ab?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Wüsche ich mich auch mit Schnee und reinigte meine Hände mit Lauge,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 so würdest du mich doch in die Grube tauchen, daß ich meine Kleider nicht mehr anziehen dürfte!
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Denn er ist nicht ein Mann wie ich, daß ich ihm antworten könnte, daß wir miteinander vor Gericht gingen;
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 es ist auch kein Schiedsrichter zwischen uns, der seine Hand auf uns beide legen könnte.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Er nehme aber seine Rute von mir, und sein Schrecken überfalle mich nicht,
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 so will ich reden und ihn nicht fürchten; denn nicht also steht es in mir selbst.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
