Job 41
1 Ziehst du das Krokodil mit der Angel heraus, legst du ihm einen Zaum ins Maul?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Kannst du einen Ring an seine Nase legen und einen Haken durch seine Kinnbacken stoßen?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Wird es dich lange bitten oder dir Zärtlichkeiten sagen?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Wird es einen Bund mit dir schließen, daß du es zum ewigen Knechte machest?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Kannst du mit ihm spielen wie mit einem Vögelein, oder es anbinden für deine Mädchen?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Verkaufen es die Genossen untereinander, oder teilen es die Händler unter sich?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Kannst du seine Haut mit Pfeilen spicken und mit Fischerhaken seinen Kopf?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Lege deine Hand daran. Du wirst des Kampfes nicht vergessen, wirst es nicht zum zweitenmal tun!
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Siehe, die Hoffnung auf dasselbe wird getäuscht; fällt man nicht schon bei seinem Anblick dahin?
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Niemand ist so kühn, daß er es reizen möchte; wer kann aber vor Mir bestehen?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Wer ist mir zuvorgekommen, daß ich es ihm vergelte? Unter dem ganzen Himmel ist alles mein!
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Ich will von seinen Gliedern nicht schweigen, sondern reden von seiner großen und schönen Gestalt.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Wer entblößt es von seinem Schuppenpanzer und greift ihm in sein doppeltes Gebiß?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Wer öffnet die Türen seines Rachens? Seine Zähne verbreiten Schrecken.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Prächtig sind seine starken Schilder, fest zusammengeschlossen und versiegelt;
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 einer fügt sich an den andern, daß kein Luftzug dazwischen kommt;
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 sie hängen fest zusammen, sind geschlossen und trennen sich nicht.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Sein Niesen strahlt wie Licht, und seine Augen sind wie die Wimpern der Morgenröte.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Aus seinem Rachen schießen Fackeln, Feuerfunken entsprühen ihm.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Dampf geht auf von seinen Nüstern, und der Sumpf wird wie ein siedender Topf.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Sein Atem facht Kohlen an, eine Flamme schießt aus seinem Munde.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Stärke wohnt auf seinem Nacken und Schrecken zieht vor ihm her.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Die Wampen seines Fleisches sitzen fest wie angegossen und bewegen sich nicht.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Sein Herz ist hart wie Stein und so fest wie der untere Mühlstein.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Die Helden erbeben, wenn es auffährt; vor Zittern geht ihr Bogen fehl.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Greift man es mit dem Schwerte an, so haftet dieses nicht, kein Speer, kein Wurfspieß und kein Pfeil.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Es achtet Eisen für einen Strohhalm, und Erz für faules Holz.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Kein Pfeil vermag es in die Flucht zu schlagen, und Schleudersteine fallen wie Spreu von ihm ab.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Es achtet die Keule für einen Halm und verlacht das Sausen der Spieße.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Unter ihm sind spitze Scherben, es zieht wie ein Dreschschlitten über den Schlamm dahin.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Es macht die Tiefe sieden wie einen Kessel, macht das Meer zu einem Salbentopf.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Hinter ihm her leuchtet der Pfad, es macht die Flut den Silberhaaren gleich.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Auf Erden ist nicht seinesgleichen; es ist gemacht, um ohne Furcht zu sein.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Es schaut alle Hohen [furchtlos] an, es ist ein König über alle Stolzen.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
