Job 39
1 Kennst du die Zeit, da die Steinböcke gebären, oder hast du beobachtet, wann die Hindinnen werfen?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Zählst du die Monde, die sie erfüllen sollen, und weißt du die Zeit ihres Gebärens?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Sie legen sich nieder, werfen ihre Jungen und sind ihrer Wehen los.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Ihre Jungen erstarken, wachsen im Freien auf, verlassen sie und kommen nicht mehr zurück.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Wer hat den Wildesel frei laufen lassen, und wer hat die Bande des Wildlings aufgelöst,
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 dem ich die Steppe zur Wohnung angewiesen habe, das salzige Land zum Aufenthalt?
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Er lacht der lärmenden Stadt, und das Geschrei des Treibers hört er nicht;
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 er ersieht die Berge zu seiner Weide und läuft allen grünen Kräutern nach.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Wird der Büffel willig sein, dir zu dienen? Bleibt er an deiner Krippe über Nacht?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Kannst du den Büffel mit einem Stricke binden, daß er dir Furchen mache oder hinter dir her den Talgrund egge?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Vertraust du ihm wegen seiner großen Kraft und überlässest du ihm deine Arbeit?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Rechnest du auf ihn, daß er dir deine Ernte einbringe oder deine Tenne fülle?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 Die Straußin schwingt fröhlich ihre Flügel; sind es aber fromme Schwingen und Federn?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 Nein, sie überläßt ihre Eier der Erde und läßt sie im Sande ausbrüten.
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 Sie vergißt, daß ein Fuß sie zertreten und ein wildes Tier sie verderben kann.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Sie ist hart gegen ihre Jungen, als gehörten sie ihr nicht; es macht ihr keinen Kummer, wenn sie sich umsonst abgemüht hat;
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 denn Gott hat ihr die Weisheit versagt und ihr keinen Verstand zugeteilt.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Zur Zeit, da sie ihre Flügel in die Höhe schlägt, verlacht sie Roß und Reiter.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Hast du dem Roß Stärke verliehen und seinen Hals mit der flatternden Mähne umhüllt?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Lehrst du es springen wie eine Heuschrecke, daß sein stolzes Schnauben furchtbar klingt?
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Es scharrt den Boden, freut sich seiner Stärke und läuft den Waffen entgegen;
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 es lacht der Furcht, ist unverzagt und weicht vor dem Schwerte nicht zurück;
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 über ihm klirrt der Köcher, blitzen Speer und Wurfspieß.
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Es scharrt den Boden mit Ungestüm und bleibt nicht stehen, wenn die Posaune ertönt;
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 sobald die Posaune erklingt, spricht es: Hui! Von ferne wittert es die Schlacht, die Donnerstimme der Führer und das Feldgeschrei.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Macht es dein Verstand, daß der Habicht fliegt und seine Flügel gen Süden ausbreitet?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Schwingt sich auf dein Geheiß der Adler empor und legt sein Nest in der Höhe an?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Er wohnt in Felsspalten und horstet auf Klippen und Bergesspitzen.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Von dort aus erspäht er sich Beute, seine Augen schweifen weit umher;
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 seine Jungen schlürfen Blut, und wo ein Aas ist, da ist er.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
