Job 15
1 Da antwortete Eliphas, der Temaniter, und sprach:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Soll ein Weiser mit windigem Wissen antworten und seinen Leib mit Ostwind füllen?
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 Zurechtweisung mit Worten nützt nichts, und mit Reden richtet man nichts aus.
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Doch du hebst die Gottesfurcht auf und schwächst die Andacht vor Gott.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Denn deine Missetat lehrt deinen Mund, und du wählst die Sprache der Schlauen.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Dein eigener Mund soll dich verurteilen und nicht ich, deine Lippen sollen zeugen wider dich!
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Bist du der Erstgeborene der Menschen, und warest du vor den Hügeln da?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Hast du Gottes Rat belauscht und alle Weisheit aufgesogen?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 Was weißt du, das wir nicht wüßten? Verstehst du mehr als wir?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Ergraute Häupter sind auch unter uns, Greise, die älter sind als dein Vater!
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Sind dir zu gering die Tröstungen Gottes, der so sanft mit dir geredet hat?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Was hat dir die Besinnung geraubt, und wie übermütig wirst du,
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 daß du deinen Zorn gegen Gott auslässest und solche Worte ausstößt aus deinem Mund?
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 Wie kann der Sterbliche denn rein, der vom Weibe Geborene gerecht sein?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Siehe, seinen Heiligen traut er nicht, die Himmel sind nicht rein vor ihm.
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 Wie sollte es denn der Abscheuliche, der Verdorbene, der Mensch sein, der Unrecht wie Wasser säuft?
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Ich will dich unterweisen, höre mir zu, und was ich gesehen habe, will ich dir erzählen;
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 was Weise verkündigten und nicht verhehlt haben von ihren Vätern her,
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 als noch ihnen allein das Land gehörte und noch kein Fremder zu ihnen herübergekommen war:
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 Der Gottlose quält sich sein Leben lang, all die Jahre, die dem Tyrannen bestimmt sind;
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 ein Schreckensgetön ist in seinen Ohren, und der Verderber überfällt ihn in seinem Glück.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 Er soll nicht glauben, daß er aus der Finsternis wiederkehren wird; ausersehen ist er für das Schwert!
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 Er irrt umher nach Brot: wo [findet er es]? Er weiß, daß ein finsterer Tag ihm nahe bevorsteht.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Not und Bedrängnis überfallen ihn, sie überwältigen ihn, wie ein König, der zum Streit gerüstet ist.
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Denn er hat seine Hand gegen Gott ausgestreckt und sich gegen den Allmächtigen aufgelehnt;
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 er ist gegen ihn angelaufen mit erhobenem Haupt, unter dem dicken Buckel seiner Schilde;
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 sein Angesicht bedeckte sich mit Fett, und Schmer umhüllte seine Lenden;
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 er schlug seine Wohnung in zerstörten Städten auf, in Häusern, die unbewohnt bleiben sollten, zu Trümmerhaufen bestimmt.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 Er wird nicht reich, sein Vermögen hat keinen Bestand, und sein Besitz breitet sich nicht aus im Land.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 Der Finsternis entgeht er nicht, die Flamme versengt seine Sprößlinge, vor dem Hauch Seines Mundes flieht er dahin.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Er verlasse sich nicht auf Lügen, er ist betrogen; und Betrug wird seine Vergeltung sein.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 Ehe sein Tag kommt, ist sie reif; sein Zweig grünt nicht mehr.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 Wie ein Weinstock, der seine Herlinge abstößt, und wie ein Ölbaum [ist er], der seine Blüten abwirft.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Denn die Rotte der Ruchlosen ist unfruchtbar, und Feuer frißt die Zelte der Bestechung.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 Mit Mühsal schwanger, gebären sie Eitles, und ihr Schoß bereitet Enttäuschung.
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
