Job 13
1 Siehe, dies alles hat mein Auge gesehen, mein Ohr gehört und sich gemerkt;
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 was ihr wisset, weiß ich auch; ich stehe nicht hinter euch zurück.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Doch will ich nun zum Allmächtigen reden; mit Gott zu rechten, gelüstet mich.
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Ihr streicht ja doch nur Lügenpflaster und seid nichts als Quacksalber.
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 O daß ihr doch schweigen könntet, das würde euch als Weisheit angerechnet!
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 So höret nun meine Rechtfertigung und achtet auf die Verteidigung meiner Lippen!
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Wollt ihr Gott zuliebe Unrechtes reden und zu seinen Gunsten lügen?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Wollt ihr seine Person ansehen oder Gottes Sachwalter spielen?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Würde es gut sein, wenn er euch erforschte? Könnt ihr ihn täuschen, wie man Menschen täuscht?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Nein, strafen wird er euch, wenn ihr im Geheimen die Person ansehet!
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Wird nicht seine Majestät euch schrecken und seine Furcht euch überfallen?
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Eure Denksprüche sind Aschensprüche, und eure Schutzwehren sind von Lehm.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Schweiget vor mir und laßt mich reden; es gehe über mich, was da wolle!
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Warum sollte ich mein Fleisch in meine Zähne nehmen und mein Leben in meine Hand legen?
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Siehe, er soll mich töten; ich habe keine Hoffnung; nur will ich meine Wege ihm ins Angesicht verteidigen.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Auch das schon wird mir zur Rettung dienen; denn kein Gottloser kommt vor ihn.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Höret, höret meine Rede, und meine Erklärung dringe in eure Ohren!
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Gebt acht, ich habe die Verteidigung gerüstet, ich weiß, daß ich Recht bekommen werde.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Wer will noch mit mir rechten? Denn dann wollte ich verstummen und verscheiden.
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Nur zweierlei tue nicht an mir, dann will ich mich vor deinem Angesicht nicht verbergen:
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Tue deine Hand von mir und erschrecke mich nicht mit deiner Furcht!
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Dann rufe Du, und ich will antworten, oder ich will reden, und Du erwidere mir!
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 Wie groß ist meine Sündenschuld? Tue mir meine Übertretungen und Missetaten kund!
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Warum verbirgst du dein Angesicht und hältst mich für deinen Feind?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Verscheuchst du ein verwehtes Blatt und verfolgst einen dürren Halm?
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Denn du verschreibst mir Bitteres und lässest mich erben die Sünden meiner Jugend;
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 du legst meine Füße in den Stock und lauerst auf alle meine Schritte und zeichnest dir meine Fußspuren auf,
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 da ich doch wie Moder vergehe, wie ein Kleid, das die Motten fressen!
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
