Psalm 78

1 Ein Lehrgedicht von Asaph. Gib acht, mein Volk, auf meine Belehrung,

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Ich will auftun meinen Mund zur Rede in Sprüchen, will Rätsel verkünden von der Vorzeit her.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Was wir gehört und erfahren und unsere Väter uns erzählt haben,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 das wollen wir ihren Kindern nicht verschweigen, sondern dem künftgen Geschlecht verkünden die Ruhmestaten des HERRN und seine Stärke und die Wunder, die er getan hat.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Denn er hat ein Zeugnis aufgerichtet in Jakob und festgestellt in Israel ein Gesetz, von dem er unsern Vätern gebot, es ihren Kindern kundzutun,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 auf daß die Nachwelt Kenntnis davon erhielte: die Kinder, die geboren würden, sollten aufstehn und ihren Kindern davon erzählen,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 daß sie auf Gott ihr Vertrauen setzten und die Taten Gottes nicht vergäßen und seine Gebote befolgten,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 daß sie nicht wie ihre Väter würden, ein trotziges und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht mit wankelmütigem Herzen, dessen Geist sich nicht zuverlässig zu Gott hielt.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Ephraims Söhne, bogengerüstete Schützen, haben den Rücken gewandt am Tage des Kampfes.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 Sie hielten den gottgestifteten Bund nicht und wollten nicht wandeln in seinem Gesetz;

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 nein, sie vergaßen seine Taten und seine Wunder, die er sie hatte sehen lassen.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Vor ihren Vätern hatte er Wunder getan im Lande Ägypten, im Gefilde von Zoan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Er spaltete das Meer und ließ sie hindurchziehn und türmte die Wasser auf wie einen Wall;

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 er leitete sie bei Tag durch die Wolke und während der ganzen Nacht durch Feuerschein;

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie reichlich wie mit Fluten;

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Bäche ließ er aus dem Felsen hervorgehn und Wasser gleich Strömen niederfließen.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Dennoch fuhren sie fort, gegen ihn zu sündigen, und widerstrebten dem Höchsten in der Wüste;

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 ja, sie versuchten Gott in ihren Herzen, indem sie Speise verlangten für ihr Gelüst,

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 und redeten gegen Gott mit den Worten: »Kann Gott wohl einen Tisch in der Wüste uns decken?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Wohl hat er den Felsen geschlagen, daß Wasser flossen heraus und Bäche sich ergossen; doch wird er auch vermögen Brot zu geben oder Fleisch seinem Volke zu schaffen?«

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Drum, als der HERR das hörte, ergrimmte er: Feuer entbrannte gegen Jakob, und Zorn stieg auf gegen Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 weil sie an Gott nicht glaubten und auf seine Hilfe nicht vertrauten.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Und doch gebot er den Wolken droben und tat die Türen des Himmels auf,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 ließ Manna auf sie regnen zum Essen und gab ihnen himmlisches Brotkorn:

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Engelspeise aßen sie allesamt, Reisekost sandte er ihnen zur Sättigung.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Hinfahren ließ er den Ostwind am Himmel und führte durch seine Kraft den Südwind herbei;

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 Fleisch ließ er auf sie regnen wie Staub und beschwingte Vögel wie Meeressand;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 mitten in ihr Lager ließ er sie fallen, rings um ihre Wohnungen her.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Da aßen sie und wurden reichlich satt, und was sie gewünscht, gewährte er ihnen.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Noch hatten sie ihres Gelüsts sich nicht entschlagen, noch hatten sie ihre Speise in ihrem Munde,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 da stieg der Ingrimm Gottes gegen sie auf und erwürgte die kräftigen Männer unter ihnen und streckte Israels junge Mannschaft zu Boden.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Trotz alledem sündigten sie weiter und glaubten nicht an seine Wunder.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Drum ließ er ihre Tage vergehn wie einen Hauch und ihre Jahre in angstvoller Hast.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Wenn er sie sterben ließ, dann fragten sie nach ihm und kehrten um und suchten Gott eifrig

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 und dachten daran, daß Gott ihr Fels sei und Gott, der Höchste, ihr Erlöser.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Doch sie heuchelten ihm mit ihrem Munde und belogen ihn mit ihrer Zunge;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 denn ihr Herz hing nicht fest an ihm, und sie hielten nicht treu an seinem Bunde.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Doch er war barmherzig, vergab die Schuld und vertilgte sie nicht, nein, immer wieder hielt er seinen Zorn zurück und ließ nicht seinen ganzen Grimm erwachen;

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 denn er dachte daran, daß Fleisch sie waren, ein Windhauch, der hinfährt und nicht wiederkehrt.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Wie oft widerstrebten sie ihm in der Wüste, kränkten sie ihn in der Öde!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Und immer aufs neue versuchten sie Gott und betrübten den Heiligen Israels.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 Sie dachten nicht mehr an seine starke Hand, an den Tag, wo er sie vom Bedränger erlöste,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 als er seine Zeichen in Ägypten tat, seine Wunder im Gefilde von Zoan.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 Er verwandelte dort in Blut ihre Ströme, so daß man ihr fließendes Wasser nicht trinken konnte;

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 er sandte unter sie Ungeziefer, das sie fraß, und Frösche, die ihnen Verderben brachten;

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 er gab ihre Ernte den Freßgrillen preis und die Frucht ihrer Arbeit den Heuschrecken;

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 er zerschlug ihre Reben mit Hagel, ihre Maulbeerfeigenbäume mit Schloßen;

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 er gab ihr Vieh dem Hagel preis und ihren Besitz den Blitzen;

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 er sandte gegen sie seines Zornes Glut, Wut und Grimm und Drangsal: eine Schar von Unglücksengeln;

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 er ließ seinem Ingrimm freien Lauf, entzog ihre Seele nicht dem Tode, überließ vielmehr ihr Leben der Pest;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 er ließ alle Erstgeburt in Ägypten sterben, der Manneskraft Erstlinge in den Zelten Hams.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Dann ließ er sein Volk ausziehn wie Schafe und leitete sie in der Wüste wie eine Herde

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 und führte sie sicher, so daß sie nicht bangten; ihre Feinde aber bedeckte das Meer.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 So brachte er sie nach seinem heiligen Gebiet, in das Bergland, das er mit seiner Rechten erworben,

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 und vertrieb vor ihnen her die Völker, verloste ihr Gebiet als erblichen Besitz und ließ in ihren Zelten die Stämme Israels wohnen.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Doch sie versuchten und reizten Gott, den Höchsten, und hielten sich nicht an seine Gebote,

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 sondern fielen ab und handelten treulos, ihren Vätern gleich; sie versagten wie ein trüglicher Bogen

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 und erbitterten ihn durch ihren Höhendienst und reizten ihn zum Eifer durch ihre Götzenbilder.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Als Gott es vernahm, ergrimmte er und verwarf Israel ganz und gar:

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 er gab seine Wohnung in Silo auf, das Zelt, das er aufgeschlagen unter den Menschen;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 er ließ seine Macht in Gefangenschaft fallen und seine Zier in die Hand des Feindes;

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 er gab sein Volk dem Schwerte preis und war entrüstet über sein Erbteil;

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 seine jungen Männer fraß das Feuer, und seine Jungfraun blieben ohne Brautlied;

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 seine Priester fielen durchs Schwert, und seine Witwen konnten keine Totenklage halten.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Da erwachte der Allherr wie ein Schlafender, wie ein vom Wein übermannter Kriegsheld;

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 er schlug seine Feinde von hinten und gab sie ewiger Schande preis.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Auch verwarf er das Zelt Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, den er liebgewonnen;

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 und er baute den ragenden Bergen gleich sein Heiligtum, fest wie die Erde, die er auf ewig gegründet.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Dann erwählte er David, seinen Knecht, den er wegnahm von den Hürden des Kleinviehs;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 von den Mutterschafen holte er ihn, daß er Jakob weide, sein Volk, und Israel, seinen Erbbesitz.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Der weidete sie mit redlichem Herzen und leitete sie mit kundiger Hand.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.