Psalm 77

1 Dem Musikmeister über die Jeduthuniden; von Asaph ein Psalm. Laut ruf’ ich zu Gott, ja ich will schreien,

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

2 Wenn Drangsalszeiten über mich kommen, such’ ich den Allherrn; meine Hand ist nachts ohn’ Ermatten ausgestreckt, meine Seele will sich nicht trösten lassen.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

3 Denk’ ich an Gott, so muß ich seufzen; sinne ich nach, so verzagt mein Geist. (SELA)

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)

4 Du hältst mir die Augenlider offen, ich bin voll Unruhe und kann nicht reden.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

5 Ich überdenke die Tage der Vorzeit, die längst entschwundenen Jahre;

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

6 ich denke bei Nacht an mein Saitenspiel, ich sinne in meinem Herzen nach, und es grübelt mein Geist und fragt:

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

7 »Wird der Allherr auf ewig verstoßen und niemals wieder Gnade üben?

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

8 Ist seine Güte für immer erschöpft? sind seine Verheißungen abgetan für alle Zukunft?

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

9 Hat Gott vergessen, gnädig zu sein, oder im Zorn sein Erbarmen verschlossen?« (SELA)

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)

10 Da sagte ich mir: »Das bekümmert mich schmerzlich, daß das Walten des Höchsten sich hat geändert.«

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

11 Ich will gedenken der Taten des HERRN, will gedenken deiner Wunder von der Vorzeit her,

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

12 will sinnen über all dein Tun und deine großen Taten erwägen.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

13 O Gott, erhaben ist dein Weg: wo ist eine Gottheit so groß wie Gott?

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

14 Du bist der Gott, der Wunder tut, du hast deine Macht an den Völkern bewiesen,

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

15 hast dein Volk erlöst mit starkem Arm, die Kinder Jakobs und Josephs. (SELA)

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)

16 Als die Wasser dich sahen, o Gott, als die Wasser dich sahen, erbebten sie, auch die Tiefen des Weltmeers zitterten;

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

17 die Wolken ergossen sich in strömenden Regen, das Gewölk ließ Donner erkrachen, und deine Pfeile fuhren einher;

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

18 deine Donnerstimme dröhnte am Himmelsgewölbe, Blitze erhellten den Erdkreis, es bebte und schwankte die Erde.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

19 Durchs Meer ging dein Weg dahin und dein Pfad durch gewaltige Fluten; doch deine Spuren waren nicht zu erkennen.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

20 Du hast dein Volk geführt wie eine Herde unter Leitung von Mose und Aaron.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.