Psalm 37

1 Von David. Entrüste dich nicht über die Bösen

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

2 denn schnell wie das Gras verwelken sie und verdorren wie grünender Rasen.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

3 Vertrau auf den HERRN und tu das Gute, bleib wohnen im Lande und übe Redlichkeit

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

4 und habe deine Lust am HERRN: so wird er dir geben, was dein Herz begehrt.

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

5 Befiehl dem HERRN deine Wege und vertraue auf ihn: er wird’s wohl machen

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

6 und deine Gerechtigkeit strahlen lassen wie das Licht und dein Recht wie den hellen Mittag.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

7 Sei stille dem HERRN und harre auf ihn, entrüste dich nicht über den, der Glück hat bei seinem Tun, über den Mann, der Ränke übt!

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

8 Steh ab vom Zorn und entsage dem Grimm, entrüste dich nicht: es führt nur zum Bösestun!

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

9 Denn die Übeltäter werden ausgerottet, doch die da harren des HERRN, die werden das Land besitzen.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

10 Nur noch ein Weilchen, so wird der Frevler nicht mehr sein, und siehst du dich um nach seiner Stätte, so ist er nicht mehr da;

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

11 die stillen Dulder aber werden das Land besitzen und sich freun an der Fülle des Friedens.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

12 Böses sinnt der Frevler gegen den Gerechten und knirscht mit den Zähnen gegen ihn;

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

13 der Allherr aber lacht über ihn, denn er sieht, daß sein Tag kommt.

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Die Frevler zücken das Schwert und spannen den Bogen, um den Dulder und Armen niederzustrecken und die redlich Wandelnden hinzumorden;

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

15 doch ihr Schwert dringt ihnen ins eigne Herz, und ihre Bogen werden zerbrochen.

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

16 Das geringe Gut des Gerechten ist besser als der Überfluß vieler Gottlosen;

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

17 denn die Arme der Gottlosen werden zerbrochen, die Gerechten aber stützt der HERR.

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

18 Der HERR kennt wohl die Tage der Frommen, und ihr Besitz ist für immer gesichert;

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

19 sie werden nicht zuschanden in böser Zeit, nein, in den Tagen des Hungers werden sie satt.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

20 Dagegen die Gottlosen gehen zugrunde, und die Feinde des HERRN sind wie die Pracht der Auen: sie vergehen wie Rauch, sie vergehen!

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

21 Der Gottlose muß borgen und kann nicht zahlen, der Gerechte aber schenkt und gibt;

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

22 denn die vom HERRN Gesegneten erben das Land, aber die von ihm Verfluchten werden vernichtet.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

23 Vom HERRN her werden die Schritte des Mannes gefestigt, und zwar wenn Gefallen er hat an seinem Wandel;

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

24 wenn er strauchelt, stürzt er nicht völlig nieder, denn der HERR stützt ihm die Hand.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

25 Ich bin jung gewesen und alt geworden, doch hab’ ich nie den Gerechten verlassen gesehn, noch seine Kinder betteln um Brot.

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

26 Allzeit kann er schenken und darleihn, und auch noch seine Kinder sind zum Segen.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

27 Halte dich fern vom Bösen und tu das Gute, so wirst du für immer wohnen bleiben;

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

28 Denn der HERR hat das Recht lieb und verläßt seine Frommen nicht: ewiglich werden sie behütet, doch der Gottlosen Nachwuchs wird ausgerottet.

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

29 Die Gerechten werden das Land besitzen und bleiben in ihm wohnen für immer.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

30 Des Gerechten Mund läßt Weisheit hören, und seine Zunge redet Recht;

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

31 das Gesetz seines Gottes wohnt ihm im Herzen, und seine Schritte wanken nicht.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

32 Der Gottlose lauert dem Gerechten auf und sucht ihn ums Leben zu bringen;

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

33 doch der HERR läßt ihn nicht fallen in seine Hand und läßt ihn nicht verdammen vor Gericht.

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

34 Harre des HERRN und halte dich an seinen Weg, so wird er dich erhöhn zum Besitz des Landes; an der Gottlosen Vernichtung wirst du deine Freude sehn.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

35 Ich hab’ einen Frevler gesehen, der trat gar trotzig auf und spreizte sich stolz wie ein grünender, ragender Baum;

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

36 doch als ich (wieder) vorüberging, da war er verschwunden, und als ich ihn suchte, war er nicht mehr zu finden.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

37 Bleibe (also) fromm und halte dich recht, denn solchen wird es zuletzt wohl ergehn;

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

38 die Frevler aber werden allesamt vertilgt, und der Gottlosen Nachwuchs wird ausgerottet.

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

39 Die Hilfe der Gerechten kommt vom HERRN: er ist ihre Schutzwehr zur Zeit der Not;

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

40 denn der HERR steht ihnen bei und rettet sie; er rettet sie von den Frevlern und bringt ihnen Hilfe, weil auf ihn sie ihr Vertrauen setzen.

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.