Psalm 147
1 Preiset den HERRN! Denn schön ist’s, unserm Gott zu lobsingen, ja lieblich und wohlgeziemend ist Lobgesang.
Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
2 Der HERR baut Jerusalem wieder auf, er sammelt Israels zerstreute Söhne;
Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
3 er heilt, die zerbrochnen Herzens sind, und verbindet ihre Wunden;
Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
4 er bestimmt den Sternen ihre Zahl und ruft sie alle mit Namen.
Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
5 Groß ist unser Herr und allgewaltig, für seine Weisheit gibt’s kein Maß.
Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
6 Der HERR hilft den Gebeugten auf, doch die Gottlosen stürzt er nieder zu Boden.
Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
7 Stimmt für den HERRN ein Danklied an, spielt unserm Gott auf der Zither –
Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
8 ihm, der den Himmel mit Wolken bedeckt und Regen schafft für die Erde, der Gras auf den Bergen sprießen läßt,
Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
9 der den Tieren ihr Futter gibt, den jungen Raben, die zu ihm schreien!
ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
10 Er hat nicht Lust an der Stärke des Rosses, nicht Gefallen an den Schenkeln des Mannes;
Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
11 Gefallen hat der HERR an denen, die ihn fürchten, an denen, die auf seine Gnade harren.
Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
12 Preise den HERRN, Jerusalem, lobsinge, Zion, deinem Gott!
Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
13 Denn er hat die Riegel deiner Tore stark gemacht, gesegnet deine Kinder in deiner Mitte;
Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
14 er schafft deinen Grenzen Sicherheit, sättigt dich mit dem Mark des Weizens.
Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
15 Er läßt sein Machtwort nieder zur Erde gehn: gar eilig läuft sein Gebot dahin;
Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
16 er sendet Schnee wie Wollflocken und streut den Reif wie Asche aus;
Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
17 er wirft seinen Hagel wie Brocken herab: wer kann bestehn vor seiner Kälte?
Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
18 Doch läßt er sein Gebot ergehn, so macht er sie schmelzen; läßt er wehn seinen Tauwind, so rieseln die Wasser.
Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
19 Er hat Jakob sein Wort verkündet, Israel sein Gesetz und seine Rechte.
Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
20 Mit keinem (anderen) Volk ist so er verfahren, drum kennen sie seine Rechte nicht. Halleluja!
Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
