Psalm 132
1 Ein Wallfahrtslied. Gedenke, HERR, dem David alle seine Mühsal,
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 ihm, der dem HERRN einst zuschwor
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 »Wahrlich, ich will mein Wohnzelt nicht betreten, nicht mein Ruhelager besteigen;
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 ich will meinen Augen den Schlaf nicht gönnen, nicht Schlummer meinen Augenlidern,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 bis eine Stätte dem HERRN ich gefunden, eine Wohnung für Jakobs mächtigen Gott!«
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Ja, wir haben von ihr gehört in Ephrath, sie gefunden im Gefilde von Jaar:
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 »Laßt uns in seine Wohnung treten, uns niederwerfen vor dem Schemel seiner Füße!
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Brich auf, o HERR, zu deiner Ruhstatt, du und die Lade (das Sinnbild) deiner Macht!
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Laß deine Priester sich kleiden in Gerechtigkeit, und deine Frommen mögen jubeln!
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Um deines Knechtes David willen weise das Antlitz deines Gesalbten nicht ab!«
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 Geschworen hat der HERR dem David einen Eid, einen wahren Eid, von dem er nicht abgeht: »Von deinen leiblichen Sprossen will einen ich setzen auf deinen Thron.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Wenn deine Söhne meinen Bund beachten und meine Zeugnisse, die ich sie lehren werde, so sollen auch ihre Söhne für und für sitzen auf deinem Thron.«
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Denn der HERR hat Zion erwählt, hat es zu seiner Wohnung begehrt:
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 »Dies ist meine Ruhstatt für immer, hier will ich wohnen, weil ich’s so begehrt.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Zions Nahrung will ich reichlich segnen, seine Armen sättigen mit Brot;
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 seine Priester werde in Heil ich kleiden, seine Frommen sollen laut frohlocken.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Dort will ich Davids Macht erblühen lassen; eine Leuchte hab’ ich meinem Gesalbten bereitet.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Seine Feinde will ich kleiden in Schmach, doch ihm soll auf dem Haupt die Krone glänzen.«
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
