Psalm 132
1 Ein Wallfahrtslied. Gedenke, HERR, dem David alle seine Mühsal,
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 ihm, der dem HERRN einst zuschwor
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 »Wahrlich, ich will mein Wohnzelt nicht betreten, nicht mein Ruhelager besteigen;
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 ich will meinen Augen den Schlaf nicht gönnen, nicht Schlummer meinen Augenlidern,
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 bis eine Stätte dem HERRN ich gefunden, eine Wohnung für Jakobs mächtigen Gott!«
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Ja, wir haben von ihr gehört in Ephrath, sie gefunden im Gefilde von Jaar:
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 »Laßt uns in seine Wohnung treten, uns niederwerfen vor dem Schemel seiner Füße!
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 Brich auf, o HERR, zu deiner Ruhstatt, du und die Lade (das Sinnbild) deiner Macht!
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Laß deine Priester sich kleiden in Gerechtigkeit, und deine Frommen mögen jubeln!
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 Um deines Knechtes David willen weise das Antlitz deines Gesalbten nicht ab!«
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 Geschworen hat der HERR dem David einen Eid, einen wahren Eid, von dem er nicht abgeht: »Von deinen leiblichen Sprossen will einen ich setzen auf deinen Thron.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 Wenn deine Söhne meinen Bund beachten und meine Zeugnisse, die ich sie lehren werde, so sollen auch ihre Söhne für und für sitzen auf deinem Thron.«
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 Denn der HERR hat Zion erwählt, hat es zu seiner Wohnung begehrt:
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 »Dies ist meine Ruhstatt für immer, hier will ich wohnen, weil ich’s so begehrt.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Zions Nahrung will ich reichlich segnen, seine Armen sättigen mit Brot;
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 seine Priester werde in Heil ich kleiden, seine Frommen sollen laut frohlocken.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 Dort will ich Davids Macht erblühen lassen; eine Leuchte hab’ ich meinem Gesalbten bereitet.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 Seine Feinde will ich kleiden in Schmach, doch ihm soll auf dem Haupt die Krone glänzen.«
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
