Psalm 129

1 Ein Wallfahrtslied. »Sie haben mich hart bedrängt von meiner Jugend an«

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 »sie haben mich hart bedrängt von meiner Jugend an, aber doch mich nicht überwältigt.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Auf meinem Rücken haben die Pflüger gepflügt und lange Furchen gezogen;

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 doch der HERR ist gerecht: er hat zerhauen der Gottlosen Stricke.«

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Zuschanden müssen werden und rückwärts weichen alle, die Zion hassen!

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Sie müssen gleichen dem Gras auf den Dächern, das dürr schon ist, bevor es in Halme schießt,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 mit dem der Schnitter seine Hand nicht füllt, noch der Garbenbinder seinen Gewandbausch,

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 und bei dem, wer des Weges vorübergeht, nicht ruft: »Gottes Segen sei über euch! Wir segnen euch im Namen des HERRN!«

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.