Psalm 122

1 Ein Wallfahrtslied Davids. Ich freute mich, als man mir sagte:

Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

2 So stehn denn nunmehr unsre Füße in deinen Toren, Jerusalem!

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

3 Jerusalem, du wiedererbaute als eine Stadt, die fest in sich geschlossen,

sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

4 wohin die Stämme hinaufziehn, die Stämme des HERRN, nach der für Israel gültigen Weisung, dort den Namen des HERRN zu preisen;

jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

5 denn dort waren einst aufgestellt die Stühle zum Gericht, die Stühle des Hauses Davids.

Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

6 Bringet Jerusalem dar den Friedensgruß: »Heil denen, die dich lieben!

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

7 Friede herrsche vor deinen Mauern, sichere Ruhe in deinen Palästen!«

Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

8 Um meiner Brüder und Freunde willen will ich dir Frieden wünschen;

Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

9 um des Hauses des HERRN, unsres Gottes, willen will ich Segen für dich erbitten.

Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.