Psalm 122

1 Ein Wallfahrtslied Davids. Ich freute mich, als man mir sagte:

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 So stehn denn nunmehr unsre Füße in deinen Toren, Jerusalem!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Jerusalem, du wiedererbaute als eine Stadt, die fest in sich geschlossen,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 wohin die Stämme hinaufziehn, die Stämme des HERRN, nach der für Israel gültigen Weisung, dort den Namen des HERRN zu preisen;

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 denn dort waren einst aufgestellt die Stühle zum Gericht, die Stühle des Hauses Davids.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Bringet Jerusalem dar den Friedensgruß: »Heil denen, die dich lieben!

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Friede herrsche vor deinen Mauern, sichere Ruhe in deinen Palästen!«

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Um meiner Brüder und Freunde willen will ich dir Frieden wünschen;

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 um des Hauses des HERRN, unsres Gottes, willen will ich Segen für dich erbitten.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.