Psalm 107
1 »Danket dem HERRN, denn er ist freundlich, ja, ewiglich währt seine Gnade«:
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 so sollen die vom HERRN Erlösten sprechen, die er befreit hat aus Drangsal
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 und die er gesammelt aus den Ländern vom Aufgang her und vom Niedergang, vom Norden her und vom Meer.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Sie irrten umher in der Wüste, der Öde, und fanden den Weg nicht zu einer Wohnstatt;
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 gequält vom Hunger und vom Durst, wollte ihre Seele in ihnen verschmachten.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Da schrien sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 und leitete sie auf richtigem Wege, daß sie kamen zu einer bewohnten Ortschaft: –
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 die mögen danken dem HERRN für seine Güte und für seine Wundertaten an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 daß er die lechzende Seele gesättigt und die hungernde Seele gefüllt hat mit Labung.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Die da saßen in Finsternis und Todesnacht, gefangen in Elend und Eisenbanden –
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 denn sie hatten Gottes Geboten getrotzt und den Ratschluß des Höchsten verachtet,
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 so daß er ihren Sinn durch Leiden beugte, daß sie niedersanken und keinen Helfer hatten –;
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 da schrien sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 er führte sie heraus aus Finsternis und Todesnacht und zersprengte ihre Fesseln: –
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 die mögen danken dem HERRN für seine Güte und für seine Wundertaten an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 daß er eherne Türen zerbrochen und eiserne Riegel zerschlagen.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Die da krank waren infolge ihres Sündenlebens und wegen ihrer Verfehlungen leiden mußten –
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 vor jeglicher Speise hatten sie Widerwillen, so daß sie den Pforten des Todes nahe waren –;
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 da schrien sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 er sandte sein Wort, sie gesund zu machen, und ließ sie aus ihren Gruben entrinnen: –
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 die mögen danken dem HERRN für seine Güte und für seine Wundertaten an den Menschenkindern;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 sie mögen Opfer des Dankes bringen und seine Taten mit Jubel verkünden!
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Die aufs Meer gefahren waren in Schiffen, auf weiten Fluten Handelsgeschäfte trieben,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 die haben das Walten des HERRN geschaut und seine Wundertaten auf hoher See.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Denn er gebot und ließ einen Sturm entstehn, der hoch die Wogen des Meeres türmte:
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 sie stiegen empor zum Himmel und fuhren hinab in die Tiefen, so daß ihr Herz vor Angst verzagte;
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 sie wurden schwindlig und schwankten wie Trunkne, und mit all ihrer Weisheit war’s zu Ende: –
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 da schrien sie zum HERRN in ihrer Not, und er befreite sie aus ihren Ängsten;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 er stillte das Ungewitter zum Säuseln, und das Toben der Wogen verstummte;
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 da wurden sie froh, daß es still geworden, und er führte sie zum ersehnten Hafen: –
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 die mögen danken dem HERRN für seine Güte und für seine Wundertaten an den Menschenkindern;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 sie mögen ihn erheben in der Volksgemeinde und im Kreise der Alten ihn preisen!
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Er wandelte Ströme zur Wüste und Wasserquellen zu dürrem Land,
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 fruchtbares Erdreich zu salziger Steppe wegen der Bosheit seiner Bewohner.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Wiederum machte er wüstes Land zum Wasserteich und dürres Gebiet zu Wasserquellen
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 und ließ dort Hungrige seßhaft werden, so daß sie eine Stadt zum Wohnsitz bauten
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 und Felder besäten und Weinberge pflanzten, die reichen Ertrag an Früchten brachten;
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 und er segnete sie, daß sie stark sich mehrten, und ließ ihres Viehs nicht wenig sein.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Dann aber nahmen sie ab und wurden gebeugt durch den Druck des Unglücks und Kummers;
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 »über Edle goß er Verachtung aus und ließ sie irren in pfadloser Öde«.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Den Armen aber hob er empor aus dem Elend und machte seine Geschlechter wie Kleinviehherden.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 »Die Gerechten sehen’s und freuen sich, alle Bosheit aber muß schließen ihren Mund«.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Wer ist weise? Der beachte dies und lerne die Gnadenerweise des HERRN verstehn!
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
