Psalm 104

1 Lobe den HERRN, meine Seele! O HERR, mein Gott, wie bist du so groß! In Erhabenheit und Pracht bist du gekleidet,

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

2 du, der in Licht sich hüllt wie in ein Gewand, der den Himmel ausspannt wie ein Zeltdach,

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

3 der die Balken seines Palastes im Wasser festlegt, der Wolken macht zu seinem Wagen, einherfährt auf den Flügeln des Windes;

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

4 der Winde zu seinen Boten bestellt, zu seinen Dienern lohendes Feuer.

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

5 Er hat die Erde gegründet auf ihre Pfeiler, so daß sie in alle Ewigkeit nicht wankt.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

6 Mit der Urflut gleich einem Kleide bedecktest du sie: bis über die Berge standen die Wasser;

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

7 doch vor deinem Schelten flohen sie, vor der Stimme deines Donners wichen sie angstvoll zurück.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

8 Da stiegen die Berge empor, und die Täler senkten sich an den Ort, den du ihnen verordnet.

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

9 Eine Grenze hast du gesetzt, die sie nicht überschreiten: sie dürfen die Erde nicht nochmals bedecken.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

10 Quellen läßt er den Bächen zugehn: zwischen den Bergen rieseln sie dahin;

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

11 sie tränken alles Getier des Feldes, die Wildesel löschen ihren Durst;

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

12 an ihnen wohnen die Vögel des Himmels, lassen ihr Lied aus den Zweigen erschallen.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

13 Er tränkt die Berge aus seinem Himmelspalast: vom Segen deines Schaffens wird die Erde satt.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

14 Gras läßt er sprossen für das Vieh und Pflanzen für den Bedarf der Menschen, um Brotkorn aus der Erde hervorgehn zu lassen und Wein, der des Menschen Herz erfreut;

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

15 um jedes Antlitz erglänzen zu lassen vom Öl und durch Brot das Herz des Menschen zu stärken.

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

16 Es trinken sich satt die Bäume des HERRN, die Zedern des Libanons, die er gepflanzt,

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

17 woselbst die Vögel ihre Nester bauen, der Storch, der Zypressen zur Wohnung wählt.

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

18 Die hohen Berge gehören den Gemsen, die Felsen sind der Klippdachse Zuflucht.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

19 Er hat den Mond gemacht zur Bestimmung der Zeiten, die Sonne, die ihren Niedergang kennt.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

20 Läßt du Finsternis entstehn, so wird es Nacht, da regt sich alles Getier des Waldes:

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

21 die jungen Löwen brüllen nach Raub, indem sie von Gott ihre Nahrung fordern.

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

22 Geht die Sonne auf, so ziehn sie sich zurück und kauern in ihren Höhlen;

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

23 dann geht der Mensch hinaus an seine Arbeit und an sein Tagwerk bis zum Abend.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

24 Wie sind deiner Werke so viele, o HERR! Du hast sie alle mit Weisheit geschaffen, voll ist die Erde von deinen Geschöpfen.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

25 Da ist das Meer, so groß und weit nach allen Seiten: drin wimmelt es ohne Zahl von Tieren klein und groß.

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

26 Dort fahren die Schiffe einher; da ist der Walfisch, den du geschaffen, darin sich zu tummeln.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

27 Sie alle schauen aus zu dir hin, daß du Speise ihnen gebest zu seiner Zeit;

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

28 gibst du sie ihnen, so lesen sie auf; tust deine Hand du auf, so werden sie satt des Guten;

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

29 doch verbirgst du dein Angesicht, so befällt sie Schrecken; nimmst du weg ihren Odem, so sterben sie und kehren zurück zum Staub, woher sie gekommen.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

30 Läßt du ausgehn deinen Odem, so werden sie geschaffen, und so erneust du das Antlitz der Erde.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

31 Ewig bleibe die Ehre des HERRN bestehn, es freue der HERR sich seiner Werke!

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

32 Blickt er die Erde an, so erbebt sie; rührt er die Berge an, so stehn sie in Rauch.

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

33 Singen will ich dem HERRN mein Leben lang, will spielen meinem Gott, solange ich bin.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

34 Möge mein Sinnen ihm wohlgefällig sein: ich will meine Freude haben am HERRN!

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

35 Möchten die Sünder verschwinden vom Erdboden und die Gottlosen nicht mehr sein! – Lobe den HERRN, meine Seele! Halleluja!

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!