Psalm 103
1 Von David. Lobe den HERRN, meine Seele,
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Lobe den HERRN, meine Seele, und vergiß nicht, was er dir Gutes getan!
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 Der dir alle deine Schuld vergibt und alle deine Gebrechen heilt;
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 der dein Leben erlöst vom Verderben, der dich krönt mit Gnade und Erbarmen;
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 der dein Alter mit guten Gaben sättigt, daß, dem Adler gleich, sich erneut deine Jugend.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Gerechtigkeit übt der HERR, schafft allen Unterdrückten ihr Recht;
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 er hat Mose seine Wege kundgetan, den Kindern Israel seine Großtaten.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 Barmherzig und gnädig ist der HERR, voller Langmut und reich an Güte;
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 er wird nicht ewig hadern und den Zorn nicht immerdar festhalten;
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 er handelt nicht mit uns nach unsern Sünden und vergilt uns nicht nach unsern Missetaten;
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 nein, so hoch der Himmel über der Erde ist, so groß ist seine Gnade über denen, die ihn fürchten;
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 so fern der Sonnenaufgang ist vom Niedergang, läßt er unsre Verschuldungen fern von uns sein;
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 wie ein Vater sich über die Kinder erbarmt, so erbarmt der HERR sich derer, die ihn fürchten.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 Denn er weiß, welch ein Gebilde wir sind, er denkt daran, daß wir Staub sind.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Der Mensch – dem Grase gleicht seine Lebenszeit, wie die Blume des Feldes, so blüht er:
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 wenn ein Windstoß über sie hinfährt, ist sie dahin, und ihr Standort weiß nichts mehr von ihr.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Doch die Gnade des HERRN erweist sich von Ewigkeit zu Ewigkeit an denen, die ihn fürchten, und seine Gerechtigkeit besteht für Kindeskinder
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 bei denen, die seinen Bund bewahren und seiner Gebote gedenken, um sie auszuführen.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Der HERR hat seinen Thron im Himmel festgestellt, und seine Königsmacht umschließt das All.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Lobet den HERRN, ihr seine Engel, ihr starken Helden, die ihr sein Wort vollführt, gehorsam der Stimme seines Gebots!
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Lobet den HERRN, alle seine Heerscharen, ihr seine Diener, Vollstrecker seines Willens!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Lobet den HERRN, alle seine Werke an allen Orten seiner Herrschaft! Lobe den HERRN, meine Seele!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
