Psalm 102

1 Gebet eines Elenden, wenn er verzagt ist und seine Klage vor dem Herrn ausschüttet. HERR, höre mein Gebet

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 Verbirg dein Angesicht nicht vor mir am Tage, wo mir angst ist! Neige dein Ohr mir zu am Tage, wo ich rufe; erhöre mich eilends!

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 Ach, meine Tage sind wie Rauch entschwunden und meine Gebeine wie von Brand durchglüht;

Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 mein Herz ist versengt und verdorrt wie Gras, so daß ich sogar vergesse, Speise zu genießen;

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 infolge meines Ächzens und Stöhnens klebt mein Gebein mir am Fleisch.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 Ich gleiche dem Wasservogel in der Wüste, bin geworden wie ein Käuzlein in Trümmerstätten;

Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 ich finde keinen Schlaf und klage wie ein einsamer Vogel auf dem Dache.

Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 Tagtäglich schmähen mich meine Feinde; und die gegen mich toben, wünschen mir Unheil an.

Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 Ach, Asche eß ich als Brot und mische meinen Trank mit Tränen

Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 ob deinem Zorn und deinem Grimm; denn du hast mich hochgehoben und niedergeschleudert.

sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 Meine Tage sind wie ein langgestreckter Schatten, und ich selbst verdorre wie Gras!

Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 Du aber, HERR, thronst ewiglich, und dein Gedächtnis bleibt von Geschlecht zu Geschlecht.

Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 Du wirst dich erheben, dich Zions erbarmen, denn Zeit ist’s, Gnade an ihm zu üben: die Stunde ist da

Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 - denn deine Knechte lieben Zions Steine, und Weh erfaßt sie um seinen Schutt –,

Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 damit die Heiden fürchten lernen den Namen des HERRN und alle Könige der Erde deine Herrlichkeit.

Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 Denn der HERR hat Zion wieder aufgebaut, ist in seiner Herrlichkeit dort erschienen,

kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 hat dem Gebet der Verlass’nen sich zugewandt und ihr Flehen nicht verachtet.

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 Dies werde aufgeschrieben fürs kommende Geschlecht, damit das neugeschaffne Volk den HERRN lobpreise,

Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 daß von seiner heiligen Höhe er herabgeschaut, daß der HERR geblickt hat vom Himmel zur Erde,

että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 um das Seufzen der Gefangnen zu hören und die dem Tode Geweihten frei zu machen,

kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 damit man verkünde in Zion den Namen des HERRN und seinen Ruhm in Jerusalem,

jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 wenn die Völker sich allzumal versammeln und die Königreiche, um (Gott) dem HERRN zu dienen.

kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 Gelähmt hat er mir auf dem Wege die Kraft, hat verkürzt meine Lebenstage.

Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 Nun fleh’ ich: »Mein Gott, raffe mich nicht hinweg in der Mitte meiner Tage, du, dessen Jahre währen für und für!«

Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 Vorzeiten hast du die Erde gegründet, und die Himmel sind deiner Hände Werk:

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 sie werden vergehen, du aber bleibst; sie werden alle zerfallen wie ein Gewand, wie ein Kleid wirst du sie verwandeln, und so werden sie sich wandeln.

Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 Du aber bleibst derselbe, und deine Jahre nehmen kein Ende.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 Die Kinder deiner Knechte werden (sicher) wohnen, und ihr Geschlecht wird fest bestehen vor dir.

Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.