Klagelieder 5
1 Gedenke, HERR, dessen, was uns widerfahren ist! Blicke her und sieh unsere Schmach!
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Unser Erbbesitz ist an Fremde übergegangen, unsere Häuser an Ausländer.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Waisen sind wir geworden, vaterlos, unsere Mütter sind wie Witwen.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Unser Wasser trinken wir um Geld, nur gegen Zahlung erhalten wir unser eignes Holz.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Unsere Verfolger sitzen uns auf dem Nacken, und sind wir ermattet, gönnt man uns keine Ruhe.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Den Ägyptern haben wir die Hand gereicht und den Assyrern, um uns satt zu essen. –
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Unsere Väter, die gesündigt haben, sind nicht mehr: wir müssen ihre Verschuldungen büßen.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Knechte herrschen über uns: niemand entreißt uns ihrer Hand.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Mit Lebensgefahr schaffen wir unser Brot herein, in Angst vor dem Schwert der Wüstenbewohner.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Unsere Haut glüht wie ein Ofen von der Fieberglut des Hungers.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Ehefrauen haben sie in Zion geschändet, Jungfrauen in den Städten Judas.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Fürsten sind von ihrer Hand gehenkt worden, das Ansehn der Ältesten wird nicht geachtet.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Jünglinge müssen die Handmühle schleppen, und Knaben wanken unter Lasten von Holz.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Die Alten bleiben fern vom Stadttor, die Jungen von ihrem Saitenspiel.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Geschwunden ist die Freude unsers Herzens, unser Reigentanz hat sich in Trauer verwandelt.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Die Krone ist uns vom Haupt gefallen: wehe uns, daß wir gesündigt haben!
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Darob ist unser Herz krank geworden, darüber sind unsere Augen umdüstert:
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 über den Zionsberg, der verödet daliegt, auf dem die Füchse ihr Wesen treiben.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Du aber, HERR, thronst in Ewigkeit, dein Herrscherstuhl steht fest von Geschlecht zu Geschlecht.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Warum willst du uns vergessen für immer, uns verlassen lebenslang?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Führe uns, HERR, zu dir zurück, daß wir umkehren! Laß unsere Tage erneuert werden wie vor alters!
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 Oder hast du uns gänzlich verworfen? Zürnst du uns unversöhnlich?
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
