Klagelieder 3
1 Ich bin der Mann, der Elend erlebt hat durch die Rute seines Zornes;
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 mich hat er geführt und getrieben in Finsternis und tiefes Dunkel;
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 nur gegen mich kehrt er immer wieder seine Hand Tag für Tag!
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Mein Fleisch und meine Haut hat er hinschwinden lassen, meine Glieder zerschlagen;
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 aufgetürmt hat er rings um mich Gift und Mühsal;
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 in Finsternis hat er mich versenkt wie die ewig Toten.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Er hat mich ummauert, daß ich keinen Ausweg habe, mich mit schweren Ketten beladen;
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 ob ich auch schreie und rufe: er verschließt sich meinem Flehen.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Er hat meine Wege mit Quadersteinen vermauert, meine Pfade ungangbar gemacht.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Ein lauernder Bär ist er mir gewesen, ein Löwe im Versteck.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Er hat mich auf Irrwegen wandeln lassen und mich zerfleischt, mich verstört;
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 er hat seinen Bogen gespannt und mich als Zielscheibe hingestellt für seine Pfeile,
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 hat die Söhne seines Köchers mir ins Herz dringen lassen.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Meinem ganzen Volk bin ich zum Hohn geworden, ihr Spottlied den ganzen Tag;
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 mit Bitternissen hat er mich gesättigt, mit Wermut mich getränkt.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Meine Zähne hat er mich an Kieseln zerbeißen lassen, mich in den Staub niedergetreten.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Du hast meiner Seele den Frieden entrissen, so daß ich verlernt habe, glücklich zu sein,
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 und ausrufe: »Dahin ist meine Lebenskraft und verloren meine Hoffnung auf den HERRN!«
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Gedenke meines Elends und meiner Irrsale, des Wermuts und des Gifts!
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Ohne Unterlaß denkt meine Seele daran und ist gebeugt in mir.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Dies will ich mir zu Herzen nehmen und darum der Hoffnung leben:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Die Gnadenerweisungen des HERRN sind noch nicht erschöpft, sein Erbarmen ist noch nicht zu Ende;
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 alle Morgen sind sie neu, groß ist deine Treue.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 »Der HERR ist mein Teil!« bekennt meine Seele; drum will ich auf ihn hoffen.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Gütig ist der HERR gegen die, welche auf ihn harren, gegen ein Herz, das ihn sucht.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Gut ist es, geduldig zu sein und schweigend zu warten auf die Hilfe des HERRN.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Gut ist es für jeden, das Joch schon in seiner Jugend tragen zu lernen;
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 er sitze einsam und schweige, wenn der HERR es ihm auferlegt!
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Er neige seinen Mund in den Staub hinab: vielleicht ist noch Hoffnung vorhanden;
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 er biete ihm, wenn er ihn schlägt, die Wange dar, lasse sich mit Schmach sättigen!
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Denn nicht auf ewig verstößt der HERR,
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 sondern, wenn er Trübsal verhängt hat, erbarmt er sich auch wieder nach seiner großen Güte;
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 denn nicht aus Lust plagt und betrübt er die Menschenkinder.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Wenn man mit Füßen niedertritt alle Gefangenen der Erde,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 wenn man das Recht eines Mannes beugt vor den Augen des Höchsten,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 wenn man einen Menschen in seinem Rechtsstreit ins Unrecht setzt: sollte das der Herr nicht beachten?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Wer kann denn befehlen, daß etwas geschehe, ohne daß der Herr es geboten hat?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Geht nicht aus dem Munde des Höchsten das Glück wie das Unglück hervor?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Was klagt (also) der Mensch, solange er lebt? Ein jeder klage über seine Sünden!
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Laßt uns unsern Wandel prüfen und erforschen und zum HERRN umkehren!
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Laßt uns unser Herz mitsamt den Händen erheben zu Gott im Himmel!
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Wir sind es, die abtrünnig und ungehorsam gewesen sind; du aber hast nicht verziehen,
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 hast dich in Zorn gehüllt und uns verfolgt, hingerafft ohne Schonung;
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 du hast dich in Gewölk gehüllt, so daß kein Gebet hindurchdringen konnte;
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 zu Kehricht und zum Abscheu hast du uns gemacht inmitten der Völker.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Es haben den Mund gegen uns aufgerissen all unsere Feinde;
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Grauen und Grube sind uns zuteil geworden, Verwüstung und Untergang!
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Wasserbäche läßt mein Auge rinnen über die Zertrümmerung der Tochter meines Volkes.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mein Auge ergießt sich ruhelos in Tränen ohne Aufhören,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 bis der HERR vom Himmel herniederschaue und dareinsehe.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Was ich sehen muß, versetzt mich in Trauer um aller Töchter meiner Stadt willen.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Ach! Wie einen Vogel haben die mich gejagt, die mir ohne Ursache feind sind;
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 sie haben mich in die Grube gestoßen, um mein Leben zu vernichten, und haben Steine auf mich geworfen:
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 die Wasser schlugen mir über dem Haupt zusammen; ich dachte: »Mit mir ist’s aus!«
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Da rief ich deinen Namen an, HERR, tief unten aus der Grube,
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 und du hast mich gehört, als ich zu dir flehte: »Verschließ dein Ohr nicht meinem Hilferuf!«
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Du hast dich mir genaht, als ich dich anrief, hast mir zugerufen: »Fürchte dich nicht!«
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Du, o HERR, hast meine Sache geführt, hast mein Leben gerettet;
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 du, o HERR, hast meine Unbill gesehen: verhilf mir zu meinem Recht!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Du hast all ihre Rachgier gesehen, all ihre Anschläge gegen mich,
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 hast, o HERR, ihr Schmähen gehört, all ihre Anschläge gegen mich,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 das Gerede meiner Widersacher und ihre täglichen Ränke gegen mich.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Gib acht auf ihr Sitzen und ihr Aufstehen: ihr Spottlied bin ich!
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Du wirst ihnen vergelten, HERR, wie ihre Taten es verdienen,
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 wirst ihnen Verblendung ins Herz geben: dein Fluch komme über sie!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Du wirst sie im Zorn verfolgen und sie vertilgen unter Gottes Himmel hinweg!
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
