Job 33
1 »Nun aber höre, Hiob, meine Reden und leihe dein Ohr allen meinen Worten!
Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
2 Wisse wohl: wenn ich meinen Mund jetzt auftue und meine Zunge sich vernehmlich hören läßt,
Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
3 so sind meine Worte aufrichtig wie mein Herz, und was meine Lippen wissen, sprechen sie unverfälscht aus.
Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
4 Der Geist Gottes, der mich geschaffen hat, und der Hauch des Allmächtigen belebt mich.
Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
5 Wenn du’s vermagst, so widerlege mich: rüste dich mit Beweisgründen gegen mich, tritt an zum Kampf!
Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
6 Siehe, ich stehe zu Gott ebenso wie du: aus Ton bin auch ich gebildet.
Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
7 Nein, Angst vor mir braucht dich nicht einzuschüchtern, und meine Wucht soll dich nicht niederdrücken!«
Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
8 »Nun aber hast du vor meinen Ohren ausgesprochen, und deutlich habe ich deine Worte gehört:
Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
9 ›Unschuldig bin ich, ohne Missetat, rein bin ich, und kein Vergehen haftet mir an!
Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
10 Fürwahr, er (Gott) erfindet Feindseligkeiten gegen mich, sieht in mir einen Feind;
Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
11 er legt meine Füße in den Block, überwacht alle meine Pfade.‹
Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
12 Sieh, darin hast du unrecht, entgegne ich dir; denn Gott ist größer als ein Mensch.«
Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
13 »Warum hast du den Vorwurf gegen ihn erhoben, daß er dir auf alle deine Worte keine Antwort gebe?
Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
14 Vielmehr redet Gott einmal und zweimal, man achtet nur nicht darauf.
Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
15 Im Traum, im Nachtgesicht, wenn tiefer Schlaf die Menschen befällt, im Schlummerzustand auf dem Lager:
Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
16 da öffnet er den Menschen das Ohr und schreckt sie durch Verwarnung,
Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
17 um den Menschen von seinem (bösen) Tun abzubringen und den Mann vor Überhebung zu behüten,
Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
18 um seine Seele vor der Grube zu bewahren und sein Leben vor dem Geschoß des Todes.
Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
19 Auch wird er durch Schmerzen auf seinem Lager in Zucht genommen und durch andauernden Leidenskampf in seinen Gliedern,
Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
20 so daß für seinen Lebenstrieb alle Nahrung zum Ekel wird und für seine Eßlust sogar die Lieblingsspeise;
Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
21 sein Fleisch schwindet dahin, daß es nicht mehr zu sehen ist, und seine vordem verborgenen Knochen treten zu Tage,
Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
22 so daß seine Seele der Grube nahe kommt und sein Leben den Todesmächten.«
Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
23 »Wenn dann ein Engel für ihn da ist, ein Fürsprecher, ein einziger aus den tausend, um für den Menschen Zeugnis von seiner Gerechtigkeit abzulegen,
Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
24 und dieser sich seiner erbarmt und (zu Gott) spricht: ›Laß ihn frei, daß er nicht in die Grube hinabfährt! Ich habe eine Sühne gefunden‹,
Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
25 so strotzt sein Leib wieder von Jugendkraft, so daß er in die Tage seines Jünglingsalters zurückversetzt wird.
Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
26 Er betet zu Gott, und dieser nimmt ihn gnädig an, läßt ihn sein Angesicht unter Jauchzen schauen und gibt dem Menschen seine Gerechtigkeit zurück.
Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 Er singt vor dem Volke und bekennt: ›Ich hatte gesündigt und das Recht verkehrt, aber es ist mir nicht vergolten worden!
Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
28 Erlöst hat (Gott) meine Seele, daß sie nicht in die Grube gefahren ist, und mein Leben erfreut sich am Anblick des Lichts!‹«
Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
29 »Sieh, dies alles tut Gott zweimal, ja dreimal an dem Menschen,
Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
30 um seine Seele von der Grube fernzuhalten und damit er vom Licht des Lebens umleuchtet werde.
Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
31 Merke auf, Hiob, höre mir zu, schweige und laß mich reden!
Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
32 Hast du etwas einzuwenden, so widerlege mich; sprich, denn ich möchte dich gern rechtfertigen.
Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
33 Hast du aber nichts, so höre mir zu; schweige, damit ich dich Weisheit lehre!«
Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
