Psalm 78
1 Eine Unterweisung Asaphs. Höre, mein Volk, mein Gesetz; neigt eure Ohren zu der Rede meines Mundes!
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Ich will meinen Mund auftun zu Sprüchen und alte Geschichten aussprechen,
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 die wir gehört haben und wissen und unsre Väter uns erzählt haben,
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 daß wir's nicht verhalten sollten ihren Kindern, die hernach kommen, und verkündigten den Ruhm des HERRN und seine Macht und seine Wunder, die er getan hat.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Er richtete ein Zeugnis auf in Jakob und gab ein Gesetz in Israel, das er unsern Vätern gebot zu lehren ihre Kinder,
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 auf daß es die Nachkommen lernten und die Kinder, die noch sollten geboren werden; wenn sie aufkämen, daß sie es auch ihren Kinder verkündigten,
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 daß sie setzten auf Gott ihre Hoffnung und nicht vergäßen der Taten Gottes und seine Gebote hielten
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 und nicht würden wie ihre Väter, eine abtrünnige und ungehorsame Art, welchen ihr Herz nicht fest war und ihr Geist nicht treulich hielt an Gott,
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 wie die Kinder Ephraim, die geharnischt den Bogen führten, abfielen zur Zeit des Streits.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Sie hielten den Bund Gottes nicht und wollten nicht in seinem Gesetz wandeln
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 und vergaßen seiner Taten und seiner Wunder, die er ihnen erzeigt hatte.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Vor ihren Vätern tat er Wunder in Ägyptenland, im Felde Zoan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Er zerteilte das Meer und ließ sie hindurchgehen und stellte das Wasser wie eine Mauer.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Er leitete sie des Tages mit einer Wolke und des Nachts mit einem hellen Feuer.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Er riß die Felsen in der Wüste und tränkte sie mit Wasser die Fülle
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 und ließ Bäche aus den Felsen fließen, daß sie hinabflossen wie Wasserströme.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Dennoch sündigten sie weiter gegen ihn und erzürnten den Höchsten in der Wüste
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 und versuchten Gott in ihrem Herzen, daß sie Speise forderten für ihre Seelen,
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 und redeten gegen Gott und sprachen: “Ja, Gott sollte wohl können einen Tisch bereiten in der Wüste?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Siehe, er hat wohl den Felsen geschlagen, daß Wasser flossen und Bäche sich ergossen; aber wie kann er Brot geben und seinem Volke Fleisch verschaffen?”
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Da nun das der HERR hörte, entbrannte er, und Feuer ging an in Jakob, und Zorn kam über Israel,
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 daß sie nicht glaubten an Gott und hofften nicht auf seine Hilfe.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Und er gebot den Wolken droben und tat auf die Türen des Himmels
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 und ließ das Man auf sie regnen, zu essen, und gab ihnen Himmelsbrot.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Sie aßen Engelbrot; er sandte ihnen Speise die Fülle.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Er ließ wehen den Ostwind unter dem Himmel und erregte durch seine Stärke den Südwind
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 und ließ Fleisch auf sie regnen wie Staub und Vögel wie Sand am Meer
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 und ließ sie fallen unter ihr Lager allenthalben, da sie wohnten.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Da aßen sie und wurden allzu satt; er ließ sie ihre Lust büßen.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Da sie nun ihre Lust gebüßt hatten und noch davon aßen,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 da kam der Zorn Gottes über sie und erwürgte die Vornehmsten unter ihnen und schlug darnieder die Besten in Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Aber über das alles sündigten sie noch mehr und glaubten nicht an seine Wunder.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Darum ließ er sie dahinsterben, daß sie nichts erlangten und mußten ihr Leben lang geplagt sein.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Wenn er sie erwürgte, suchten sie ihn und kehrten sich zu Gott
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 und gedachten, daß Gott ihr Hort ist und Gott der Höchste ihr Erlöser ist,
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 und heuchelten mit ihrem Munde und logen ihm mit ihrer Zunge;
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 aber ihr Herz war nicht fest an ihm, und hielten nicht treulich an seinem Bund.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Er aber war barmherzig und vergab die Missetat und vertilgte sie nicht und wandte oft seinen Zorn ab und ließ nicht seinen ganzen Zorn gehen.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Denn er gedachte, daß sie Fleisch sind, ein Wind, der dahinfährt und nicht wiederkommt.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Wie oft erzürnten sie ihn in der Wüste und entrüsteten ihn in der Einöde!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Sie versuchten Gott immer wieder und meisterten den Heiligen in Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Sie gedachten nicht an seine Hand des Tages, da er sie erlöste von den Feinden;
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 wie er denn seine Zeichen in Ägypten getan hatte und seine Wunder im Lande Zoan;
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 da er ihr Wasser in Blut wandelte, daß sie ihre Bäche nicht trinken konnten;
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 da er Ungeziefer unter sie schickte, daß sie fraß, und Frösche, die sie verderbten,
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 und gab ihre Gewächse den Raupen und ihre Saat den Heuschrecken;
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 da er ihre Weinstöcke mit Hagel schlug und ihre Maulbeerbäume mit Schloßen;
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 da er ihr Vieh schlug mit Hagel und ihre Herden mit Wetterstrahlen;
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 da er böse Engel unter sie sandte in seinem grimmigen Zorn und ließ sie toben und wüten und Leid tun;
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 da er seinen Zorn ließ fortgehen und ihre Seele vor dem Tode nicht verschonte und übergab ihr Leben der Pestilenz;
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 da er alle Erstgeburt in Ägypten schlug, die Erstlinge ihrer Kraft in den Hütten Hams,
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 und ließ sein Volk ausziehen wie die Schafe und führte sie wie eine Herde in der Wüste.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Und leitete sie sicher, daß sie sich nicht fürchteten; aber ihre Feinde bedeckte das Meer.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Und er brachte sie zu seiner heiligen Grenze, zu diesem Berge, den seine Rechte erworben hat,
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 und vertrieb vor ihnen her die Völker und ließ ihnen das Erbe austeilen und ließ in jener Hütten die Stämme Israels wohnen.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Aber sie versuchten und erzürnten Gott den Höchsten und hielten ihre Zeugnisse nicht
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 und fielen zurück und verachteten alles wie ihre Väter und hielten nicht, gleichwie ein loser Bogen,
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 und erzürnten ihn mit ihren Höhen und reizten ihn mit ihren Götzen.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Und da das Gott hörte, entbrannte er und verwarf Israel ganz,
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 daß er seine Wohnung zu Silo ließ fahren, die Hütte, da er unter Menschen wohnte,
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 und gab seine Macht ins Gefängnis und seine Herrlichkeit in die Hand des Feindes
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 und übergab sein Volk ins Schwert und entbrannte über sein Erbe.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Ihre junge Mannschaft fraß das Feuer, und ihre Jungfrauen mußten ungefreit bleiben.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Ihre Priester fielen durchs Schwert, und waren keine Witwen, die da weinen sollten.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Und der Herr erwachte wie ein Schlafender, wie ein Starker jauchzt, der vom Wein kommt,
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 und schlug seine Feinde zurück und hängte ihnen ewige Schande an.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Und er verwarf die Hütte Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, welchen er liebte.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Und baute sein Heiligtum hoch, wie die Erde, die ewiglich fest stehen soll.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Und erwählte seinen Knecht David und nahm ihn von den Schafställen;
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 von den säugenden Schafen holte er ihn, daß er sein Volk Jakob weiden sollte und sein Erbe Israel.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Und er weidete sie auch mit aller Treue und regierte mit allem Fleiß.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
