Psalm 44
1 Eine Unterweisung der Kinder Korah, vorzusingen. Gott, wir haben's mit unsern Ohren gehört, unsre Väter haben's uns erzählt, was du getan hast zu ihren Zeiten vor alters.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Du hast mit deiner Hand die Heiden vertrieben, aber sie hast du eingesetzt; du hast die Völker verderbt, aber sie hast du ausgebreitet.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 Denn sie haben das Land nicht eingenommen durch ihr Schwert, und ihr Arm half ihnen nicht, sondern deine Rechte, dein Arm und das Licht deines Angesichts; denn du hattest Wohlgefallen an ihnen.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Du, Gott, bist mein König, der du Jakob Hilfe verheißest.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Durch dich wollen wir unsre Feinde zerstoßen; in deinem Namen wollen wir untertreten, die sich wider uns setzen.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 Denn ich verlasse mich nicht auf meinen Bogen, und mein Schwert kann mir nicht helfen;
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 sondern du hilfst uns von unsern Feinden und machst zu Schanden, die uns hassen.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 Wir wollen täglich rühmen von Gott und deinem Namen danken ewiglich. (Sela)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 Warum verstößest du uns denn nun und lässest uns zu Schanden werden und ziehst nicht aus unter unserm Heer?
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Du lässest uns fliehen vor unserm Feind, daß uns berauben, die uns hassen.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Du lässest uns auffressen wie Schafe und zerstreuest uns unter die Heiden.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Du verkaufst dein Volk umsonst und nimmst nichts dafür.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Du machst uns zur Schmach unsern Nachbarn, zum Spott und Hohn denen, die um uns her sind.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Du machst uns zum Beispiel unter den Heiden und daß die Völker das Haupt über uns schütteln.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Täglich ist meine Schmach vor mir, und mein Antlitz ist voller Scham,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 daß ich die Schänder und Lästerer hören und die Feinde und Rachgierigen sehen muß.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 Dies alles ist über uns gekommen; und wir haben doch dein nicht vergessen noch untreu in deinem Bund gehandelt.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Unser Herz ist nicht abgefallen noch unser Gang gewichen von deinem Weg,
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 daß du uns so zerschlägst am Ort der Schakale und bedeckst uns mit Finsternis.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Wenn wir des Namens unsers Gottes vergessen hätten und unsre Hände aufgehoben zum fremden Gott,
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 würde das Gott nicht finden? Er kennt ja unsers Herzens Grund.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Denn wir werden ja um deinetwillen täglich erwürgt und sind geachtet wie Schlachtschafe.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Erwecke dich, Herr! Warum schläfst Du? Wache auf und verstoße uns nicht so gar!
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Warum verbirgst du dein Antlitz, vergissest unsers Elends und unsrer Drangsal?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 Denn unsre Seele ist gebeugt zur Erde; unser Leib klebt am Erdboden.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Mache dich auf, hilf uns und erlöse uns um deiner Güte willen!
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
