Psalm 132
1 Ein Lied im höhern Chor. Gedenke, HERR, an David und all sein Leiden,
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 der dem HERRN schwur und gelobte dem Mächtigen Jakobs:
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 “Ich will nicht in die Hütte meines Hauses gehen noch mich aufs Lager meines Bettes legen,
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 ich will meine Augen nicht schlafen lassen noch meine Augenlider schlummern,
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 bis ich eine Stätte finde für den HERRN, zur Wohnung des Mächtigen Jakobs.”
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Siehe, wir hörten von ihr in Ephratha; wir haben sie gefunden auf dem Felde des Waldes.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 Wir wollen in seine Wohnung gehen und anbeten vor seinem Fußschemel.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 HERR, mache dich auf zu deiner Ruhe, du und die Lade deiner Macht!
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Deine Priester laß sich kleiden mit Gerechtigkeit und deine Heiligen sich freuen.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 Wende nicht weg das Antlitz deines Gesalbten um deines Knechtes David willen.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 Der HERR hat David einen wahren Eid geschworen, davon wird er sich nicht wenden: “Ich will dir auf deinen Stuhl setzen die Frucht deines Leibes.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 Werden deine Kinder meinen Bund halten und mein Zeugnis, das ich sie lehren werde, so sollen auch ihre Kinder auf deinem Stuhl sitzen ewiglich.”
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 Denn der HERR hat Zion erwählt und hat Lust, daselbst zu wohnen.
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 “Dies ist meine Ruhe ewiglich, hier will ich wohnen; denn es gefällt mir wohl.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Ich will ihre Speise segnen und ihren Armen Brot genug geben.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 Ihre Priester will ich mit Heil kleiden, und ihre Heiligen sollen fröhlich sein.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 Daselbst soll aufgehen das Horn Davids; ich habe meinen Gesalbten eine Leuchte zugerichtet.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 Seine Feinde will ich mit Schanden kleiden; aber über ihm soll blühen seine Krone.”
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
