Psalm 129

1 Ein Lied im höhern Chor. Sie haben mich oft gedrängt von meiner Jugend auf, so sage Israel,

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 sie haben mich oft gedrängt von meiner Jugend auf; aber sie haben mich nicht übermocht.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Die Pflüger haben auf meinen Rücken geackert und ihre Furchen lang gezogen.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Der HERR, der gerecht ist, hat der Gottlosen Seile abgehauen.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Ach daß müßten zu Schanden werden und zurückkehren alle, die Zion gram sind!

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Ach daß sie müßten sein wie das Gras auf den Dächern, welches verdorrt, ehe man es ausrauft,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 von welchem der Schnitter seine Hand nicht füllt noch der Garbenbinder seinen Arm

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 und die vorübergehen nicht sprechen: “Der Segen des HERRN sei über euch! wir segnen euch im Namen des HERRN”!

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.