Psalm 122

1 Ein Lied Davids im höhern Chor. Ich freute mich über die, so mir sagten: Laßt uns ins Haus des HERRN gehen!

Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

2 Unsre Füße stehen in deinen Toren, Jerusalem.

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

3 Jerusalem ist gebaut, daß es eine Stadt sei, da man zusammenkommen soll,

sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

4 da die Stämme hinaufgehen, die Stämme des HERRN, wie geboten ist dem Volk Israel, zu danken dem Namen des Herrn.

jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

5 Denn daselbst sind Stühle zum Gericht, die Stühle des Hauses David.

Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

6 Wünschet Jerusalem Glück! Es möge wohl gehen denen, die dich lieben!

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

7 Es möge Friede sein in deinen Mauern und Glück in deinen Palästen!

Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

8 Um meiner Brüder und Freunde willen will ich dir Frieden wünschen.

Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

9 Um des Hauses willen des HERRN, unsers Gottes, will ich dein Bestes suchen.

Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.