Psalm 106
1 Halleluja! Danket dem HERRN; denn er ist freundlich, und seine Güte währet ewiglich.
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Wer kann die großen Taten des HERRN ausreden und alle seine löblichen Werke preisen?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Wohl denen, die das Gebot halten und tun immerdar recht!
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 HERR, gedenke mein nach der Gnade, die du dem Volk verheißen hast; beweise uns deine Hilfe,
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 daß wir sehen mögen die Wohlfahrt deiner Auserwählten und uns freuen, daß es deinem Volk wohl geht, und uns rühmen mit deinem Erbteil.
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 Wir haben gesündigt samt unsern Vätern; wir haben mißgehandelt und sind gottlos gewesen.
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Unsre Väter in Ägypten wollten deine Wunder nicht verstehen; sie gedachten nicht an deine große Güte und waren ungehorsam am Meer, am Schilfmeer.
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 Er half ihnen aber um seines Namens willen, daß er seine Macht bewiese.
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 Und er schalt das Schilfmeer: da ward's trocken, und führte sie durch die Tiefen wie in einer Wüste
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 und half ihnen von der Hand des, der sie haßte, und erlöste sie von der Hand des Feindes;
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 und die Wasser ersäuften ihre Widersacher, daß nicht einer übrig blieb.
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 Da glaubten sie an seine Worte und sangen sein Lob.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Aber sie vergaßen bald seiner Werke; sie warteten nicht auf seinen Rat.
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 Und sie wurden lüstern in der Wüste und versuchten Gott in der Einöde.
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 Er aber gab ihnen ihre Bitte und sandte ihnen genug, bis ihnen davor ekelte.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 Und sie empörten sich wider Mose im Lager, wider Aaron, den Heiligen des HERRN.
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 Die Erde tat sich auf und verschlang Dathan und deckte zu die Rotte Abirams,
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 und Feuer ward unter ihrer Rotte angezündet, die Flamme verbrannte die Gottlosen.
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 Sie machten ein Kalb am Horeb und beteten an das gegossene Bild
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 und verwandelten ihre Ehre in ein Gleichnis eines Ochsen, der Gras frißt.
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 Sie vergaßen Gottes, ihres Heilands, der so große Dinge in Ägypten getan hatte,
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 Wunder im Lande Hams und schreckliche Werke am Schilfmeer.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 Und er sprach, er wolle sie vertilgen, wo nicht Mose, sein Auserwählter, in den Riß getreten wäre vor ihm, seinen Grimm abzuwenden, auf daß er sie nicht gar verderbte.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 und sie verachteten das liebe Land, sie glaubten seinem Wort nicht
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 und murrten in ihren Hütten; sie gehorchten der Stimme des HERRN nicht.
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 Und er hob auf seine Hand wider sie, daß er sie niederschlüge in der Wüste
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 und würfe ihren Samen unter die Heiden und zerstreute sie in die Länder.
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 Und sie hingen sich an den Baal-Peor und aßen von den Opfern der toten Götzen
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 und erzürnten ihn mit ihrem Tun; da brach auch die Plage unter sie.
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 Da trat Pinehas herzu und schlichtete die Sache; da ward der Plage gesteuert.
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 Das ward ihm gerechnet zur Gerechtigkeit für und für ewiglich.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 Und sie erzürnten ihn am Haderwasser, und Mose ging es übel um ihretwillen.
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 Denn sie betrübten ihm sein Herz, daß ihm etliche Worte entfuhren.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 Auch vertilgten sie die Völker nicht, wie sie doch der HERR geheißen hatte;
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 sondern sie mengten sich unter die Heiden und lernten derselben Werke
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 und dienten ihren Götzen; die wurden ihnen zum Fallstrick.
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 Und sie opferten ihre Söhne und ihre Töchter den Teufeln
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 und vergossen unschuldig Blut, das Blut ihrer Söhne und ihrer Töchter, die sie opferten den Götzen Kanaans, daß das Land mit Blutschulden befleckt ward;
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 und verunreinigten sich mit ihren Werken und wurden abgöttisch mit ihrem Tun.
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 Da ergrimmte der Zorn des HERRN über sein Volk, und er gewann einen Greuel an seinem Erbe
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 und gab sie in die Hände der Heiden, daß über sie herrschten, die ihnen gram waren.
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 Und ihre Feinde ängsteten sie; und sie wurden gedemütigt unter ihre Hände.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 Er errettete sie oftmals; aber sie erzürnten ihn mit ihrem Vornehmen und wurden wenig um ihrer Missetat willen.
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 Und er sah ihre Not an, da er ihre Klage hörte,
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 und gedachte an seinen Bund, den er mit ihnen gemacht hatte; und es reute ihn nach seiner großen Güte,
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 und er ließ sie zur Barmherzigkeit kommen vor allen, die sie gefangen hatten.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Hilf uns, HERR, unser Gott, und bringe uns zusammen aus den Heiden, daß wir danken deinem heiligen Namen und rühmen dein Lob.
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 Gelobet sei der HERR, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit, und alles Volk spreche: Amen, halleluja!
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
