Sprueche 5
1 Mein Kind, merke auf meine Weisheit; neige dein Ohr zu meiner Lehre,
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 daß du bewahrest guten Rat und dein Mund wisse Unterschied zu halten.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Denn die Lippen der Hure sind süß wie Honigseim, und ihre Kehle ist glätter als Öl,
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 aber hernach bitter wie Wermut und scharf wie ein zweischneidiges Schwert.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 Sie geht nicht stracks auf dem Wege des Lebens; unstet sind ihre Tritte, daß sie nicht weiß, wo sie geht.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 So gehorchet mir nun, meine Kinder, und weichet nicht von der Rede meines Mundes.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Laß deine Wege ferne von ihr sein, und nahe nicht zur Tür ihres Hauses,
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 daß du nicht den Fremden gebest deine Ehre und deine Jahre dem Grausamen;
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 daß sich nicht Fremde von deinem Vermögen sättigen und deine Arbeit nicht sei in eines andern Haus,
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 und müssest hernach seufzen, wenn du Leib und Gut verzehrt hast,
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 und sprechen: “Ach, wie habe ich die Zucht gehaßt und wie hat mein Herz die Strafe verschmäht!
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 wie habe ich nicht gehorcht der Stimme meiner Lehrer und mein Ohr nicht geneigt zu denen, die mich lehrten!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Ich bin schier in alles Unglück gekommen vor allen Leuten und allem Volk.”
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Trink Wasser aus deiner Grube und Flüsse aus deinem Brunnen.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Laß deine Brunnen herausfließen und die Wasserbäche auf die Gassen.
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Habe du aber sie allein, und kein Fremder mit dir.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Dein Born sei gesegnet, und freue dich des Weibes deiner Jugend.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Sie ist lieblich wie die Hinde und holdselig wie ein Reh. Laß dich ihre Liebe allezeit sättigen und ergötze dich allewege in ihrer Liebe.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Mein Kind, warum willst du dich an der Fremden ergötzen und herzest eine andere?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Denn jedermanns Wege sind offen vor dem HERRN, und er mißt alle ihre Gänge.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Die Missetat des Gottlosen wird ihn fangen, und er wird mit dem Strick seiner Sünde gehalten werden.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Er wird sterben, darum daß er sich nicht will ziehen lassen; und um seiner großen Torheit willen wird's ihm nicht wohl gehen.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
