Sprueche 31
1 Dies sind die Worte des Königs Lamuel, die Lehre, die ihn seine Mutter lehrte.
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 Ach mein Auserwählter, ach du Sohn meines Leibes, ach mein gewünschter Sohn,
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 laß nicht den Weibern deine Kraft und gehe die Wege nicht, darin sich die Könige verderben!
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 O, nicht den Königen, Lamuel, nicht den Königen ziemt es, Wein zu trinken, noch den Fürsten starkes Getränk!
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 Sie möchten trinken und der Rechte vergessen und verändern die Sache aller elenden Leute.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Gebt starkes Getränk denen, die am Umkommen sind, und den Wein den betrübten Seelen,
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 daß sie trinken und ihres Elends vergessen und ihres Unglücks nicht mehr gedenken.
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Tue deinen Mund auf für die Stummen und für die Sache aller, die verlassen sind.
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 Tue deinen Mund auf und richte recht und räche den Elenden und Armen.
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 Wem ein tugendsam Weib beschert ist, die ist viel edler denn die köstlichsten Perlen.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 Ihres Mannes Herz darf sich auf sie verlassen, und Nahrung wird ihm nicht mangeln.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 Sie tut ihm Liebes und kein Leides ihr Leben lang.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 Sie geht mit Wolle und Flachs um und arbeitet gern mit ihren Händen.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 Sie ist wie ein Kaufmannsschiff, das seine Nahrung von ferne bringt.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 Sie steht vor Tages auf und gibt Speise ihrem Hause und Essen ihren Dirnen.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 Sie denkt nach einem Acker und kauft ihn und pflanzt einen Weinberg von den Früchten ihrer Hände.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 Sie gürtet ihre Lenden mit Kraft und stärkt ihre Arme.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 Sie merkt, wie ihr Handel Frommen bringt; ihre Leuchte verlischt des Nachts nicht.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Sie streckt ihre Hand nach dem Rocken, und ihre Finger fassen die Spindel.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Sie breitet ihre Hände aus zu dem Armen und reicht ihre Hand dem Dürftigen.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 Sie fürchtet für ihr Haus nicht den Schnee; denn ihr ganzes Haus hat zwiefache Kleider.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Sie macht sich selbst Decken; feine Leinwand und Purpur ist ihr Kleid.
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Ihr Mann ist bekannt in den Toren, wenn er sitzt bei den Ältesten des Landes.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 Sie macht einen Rock und verkauft ihn; einen Gürtel gibt sie dem Krämer.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Kraft und Schöne sind ihr Gewand, und sie lacht des kommenden Tages.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Sie tut ihren Mund auf mit Weisheit, und auf ihrer Zunge ist holdselige Lehre.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 Sie schaut, wie es in ihrem Hause zugeht, und ißt ihr Brot nicht mit Faulheit.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Ihre Söhne stehen auf und preisen sie selig; ihr Mann lobt sie:
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 “Viele Töchter halten sich tugendsam; du aber übertriffst sie alle.”
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 Lieblich und schön sein ist nichts; ein Weib, das den HERRN fürchtet, soll man loben.
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 Sie wird gerühmt werden von den Früchten ihrer Hände, und ihre Werke werden sie loben in den Toren.
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
