< Sprueche 14 >

1 Durch weise Weiber wird das Haus erbaut; eine Närrin aber zerbricht's mit ihrem Tun.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 Wer den HERRN fürchtet, der wandelt auf rechter Bahn; wer ihn aber verachtet, der geht auf Abwegen.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 Narren reden tyrannisch; aber die Weisen bewahren ihren Mund.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Wo nicht Ochsen sind, da ist die Krippe rein; aber wo der Ochse geschäftig ist, da ist viel Einkommen.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 Ein treuer Zeuge lügt nicht; aber ein Falscher Zeuge redet frech Lügen.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 Der Spötter sucht Weisheit, und findet sie nicht; aber dem Verständigen ist die Erkenntnis leicht.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Gehe von dem Narren; denn du lernst nichts von ihm.
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 Das ist des Klugen Weisheit, daß er auf seinen Weg merkt; aber der Narren Torheit ist eitel Trug.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 Die Narren treiben das Gespött mit der Sünde; aber die Frommen haben Lust an den Frommen.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 Das Herz kennt sein eigen Leid, und in seine Freude kann sich kein Fremder mengen.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 Das Haus der Gottlosen wird vertilgt; aber die Hütte der Frommen wird grünen.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 Es gefällt manchem ein Weg wohl; aber endlich bringt er ihn zum Tode.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Auch beim Lachen kann das Herz trauern, und nach der Freude kommt Leid.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 Einem losen Menschen wird's gehen wie er handelt; aber ein Frommer wird über ihn sein.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 Ein Unverständiger glaubt alles; aber ein Kluger merkt auf seinen Gang.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 Ein Weiser fürchtet sich und meidet das Arge; ein Narr aber fährt trotzig hindurch.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 Ein Ungeduldiger handelt töricht; aber ein Bedächtiger haßt es.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 Die Unverständigen erben Narrheit; aber es ist der Klugen Krone, vorsichtig handeln.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 Die Bösen müssen sich bücken vor dem Guten und die Gottlosen in den Toren des Gerechten.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 Einen Armen hassen auch seine Nächsten; aber die Reichen haben viele Freunde.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 Der Sünder verachtet seinen Nächsten; aber wohl dem, der sich der Elenden erbarmt!
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 Die mit bösen Ränken umgehen, werden fehlgehen; die aber Gutes denken, denen wird Treue und Güte widerfahren.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 Wo man arbeitet, da ist genug; wo man aber mit Worten umgeht, da ist Mangel.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 Den Weisen ist ihr Reichtum eine Krone; aber die Torheit der Narren bleibt Torheit.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 Ein treuer Zeuge errettet das Leben; aber ein falscher Zeuge betrügt.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 Wer den HERRN fürchtet, der hat eine sichere Festung, und seine Kinder werden auch beschirmt.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 Die Furcht des HERRN ist eine Quelle des Lebens, daß man meide die Stricke des Todes.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 Wo ein König viel Volks hat, das ist seine Herrlichkeit; wo aber wenig Volks ist, das macht einen Herrn blöde.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 Wer geduldig ist, der ist weise; wer aber ungeduldig ist, der offenbart seine Torheit.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 Ein gütiges Herz ist des Leibes Leben; aber Neid ist Eiter in den Gebeinen.
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 Wer dem Geringen Gewalt tut, der lästert desselben Schöpfer; aber wer sich des Armen erbarmt, der ehrt Gott.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 Der Gottlose besteht nicht in seinem Unglück; aber der Gerechte ist auch in seinem Tod getrost.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 Im Herzen des Verständigen ruht Weisheit, und wird offenbar unter den Narren.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Gerechtigkeit erhöhet ein Volk; aber die Sünde ist der Leute Verderben.
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 Ein kluger Knecht gefällt dem König wohl; aber einem schändlichen Knecht ist er feind.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.

< Sprueche 14 >