Klagelieder 5
1 Gedenke, HERR, wie es uns geht; schaue und siehe an unsre Schmach!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Unser Erbe ist den Fremden zuteil geworden und unsre Häuser den Ausländern.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Wir sind Waisen und haben keinen Vater; unsre Mütter sind Witwen.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Unser Wasser müssen wir um Geld trinken; unser Holz muß man bezahlt bringen lassen.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Man treibt uns über Hals; und wenn wir schon müde sind, läßt man uns doch keine Ruhe.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Wir haben uns müssen Ägypten und Assur ergeben, auf daß wir Brot satt zu essen haben.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Unsre Väter haben gesündigt und sind nicht mehr vorhanden, und wir müssen ihre Missetaten entgelten.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Knechte herrschen über uns, und ist niemand, der uns von ihrer Hand errette.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Wir müssen unser Brot mit Gefahr unsers Lebens holen vor dem Schwert in der Wüste.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Unsre Haut ist verbrannt wie in einem Ofen vor dem greulichen Hunger.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Sie haben die Weiber zu Zion geschwächt und die Jungfrauen in den Städten Juda's.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Die Fürsten sind von ihnen gehenkt, und die Person der Alten hat man nicht geehrt.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Die Jünglinge haben Mühlsteine müssen tragen und die Knaben über dem Holztragen straucheln.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Es sitzen die Alten nicht mehr unter dem Tor, und die Jünglinge treiben kein Saitenspiel mehr.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Unsers Herzens Freude hat ein Ende; unser Reigen ist in Wehklagen verkehrt.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Die Krone unsers Hauptes ist abgefallen. O weh, daß wir so gesündigt haben!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Darum ist auch unser Herz betrübt, und unsre Augen sind finster geworden
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 um des Berges Zion willen, daß er so wüst liegt, daß die Füchse darüber laufen.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Aber du, HERR, der du ewiglich bleibst und dein Thron für und für,
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 warum willst du unser so gar vergessen und uns lebenslang so gar verlassen?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Bringe uns, HERR, wieder zu dir, daß wir wieder heimkommen; erneuere unsre Tage wie vor alters!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Denn du hast uns verworfen und bist allzusehr über uns erzürnt.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
