Job 39
1 Weißt du die Zeit, wann die Gemsen auf den Felsen gebären? oder hast du gemerkt, wann die Hinden schwanger gehen?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Hast du gezählt ihre Monden, wann sie voll werden? oder weißt du die Zeit, wann sie gebären?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Sie beugen sich, lassen los ihre Jungen und werden los ihre Wehen.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Ihre Jungen werden feist und groß im Freien und gehen aus und kommen nicht wieder zu ihnen.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Wer hat den Wildesel so frei lassen gehen, wer hat die Bande des Flüchtigen gelöst,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 dem ich die Einöde zum Hause gegeben habe und die Wüste zur Wohnung?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Er verlacht das Getümmel der Stadt; das Pochen des Treibers hört er nicht.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Er schaut nach den Bergen, da seine Weide ist, und sucht, wo es grün ist.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Meinst du das Einhorn werde dir dienen und werde bleiben an deiner Krippe?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Kannst du ihm dein Seil anknüpfen, die Furchen zu machen, daß es hinter dir brache in Tälern?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Magst du dich auf das Tier verlassen, daß es so stark ist, und wirst es dir lassen arbeiten?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Magst du ihm trauen, daß es deinen Samen dir wiederbringe und in deine Scheune sammle?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Der Fittich des Straußes hebt sich fröhlich. Dem frommen Storch gleicht er an Flügeln und Federn.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Doch läßt er seine Eier auf der Erde und läßt sie die heiße Erde ausbrüten.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Er vergißt, daß sie möchten zertreten werden und ein wildes Tier sie zerbreche.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Er wird so hart gegen seine Jungen, als wären sie nicht sein, achtet's nicht, daß er umsonst arbeitet.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Denn Gott hat ihm die Weisheit genommen und hat ihm keinen Verstand zugeteilt.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Zu der Zeit, da er hoch auffährt, verlacht er beide, Roß und Mann.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Kannst du dem Roß Kräfte geben oder seinen Hals zieren mit seiner Mähne?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Läßt du es aufspringen wie die Heuschrecken? Schrecklich ist sein prächtiges Schnauben.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Es stampft auf den Boden und ist freudig mit Kraft und zieht aus, den Geharnischten entgegen.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Es spottet der Furcht und erschrickt nicht und flieht vor dem Schwert nicht,
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 wenngleich über ihm klingt der Köcher und glänzen beide, Spieß und Lanze.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Es zittert und tobt und scharrt in die Erde und läßt sich nicht halten bei der Drommete Hall.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 So oft die Drommete klingt, spricht es: Hui! und wittert den Streit von ferne, das Schreien der Fürsten und Jauchzen.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Fliegt der Habicht durch deinen Verstand und breitet seine Flügel gegen Mittag?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Fliegt der Adler auf deinen Befehl so hoch, daß er sein Nest in der Höhe macht?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 In den Felsen wohnt er und bleibt auf den Zacken der Felsen und auf Berghöhen.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Von dort schaut er nach der Speise, und seine Augen sehen ferne.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Seine Jungen saufen Blut, und wo Erschlagene liegen, da ist er.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
