Job 34
1 Und es hob an Elihu und sprach:
Ja Elihu vielä sanoi:
2 Hört, ihr Weisen, meine Rede, und ihr Verständigen, merkt auf mich!
Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
3 Denn das Ohr prüft die Rede, und der Mund schmeckt die Speise.
Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
4 Laßt uns ein Urteil finden, daß wir erkennen unter uns, was gut sei.
Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
5 Denn Hiob hat gesagt: “Ich bin gerecht, und Gott weigert mir mein Recht;
Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
6 ich muß lügen, ob ich wohl recht habe, und bin gequält von meinen Pfeilen, ob ich wohl nichts verschuldet habe.”
Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
7 Wer ist ein solcher Hiob, der da Spötterei trinkt wie Wasser
Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
8 und auf dem Wege geht mit den Übeltätern und wandelt mit gottlosen Leuten?
Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
9 Denn er hat gesagt: “Wenn jemand schon fromm ist, so gilt er doch nichts bei Gott.”
Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
10 Darum hört mir zu, ihr weisen Leute: Es sei ferne, daß Gott sollte gottlos handeln und der Allmächtige ungerecht;
Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
11 sondern er vergilt dem Menschen, darnach er verdient hat, und trifft einen jeglichen nach seinem Tun.
Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
12 Ohne zweifel, Gott verdammt niemand mit Unrecht, und der Allmächtige beugt das Recht nicht.
Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
13 Wer hat, was auf Erden ist, verordnet, und wer hat den ganzen Erdboden gesetzt?
Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
14 So er nun an sich dächte, seinen Geist und Odem an sich zöge,
Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
15 so würde alles Fleisch miteinander vergehen, und der Mensch würde wieder zu Staub werden.
Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
16 Hast du nun Verstand, so höre das und merke auf die Stimme meiner Reden.
Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
17 Kann auch, der das Recht haßt regieren? Oder willst du den, der gerecht und mächtig ist, verdammen?
Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
18 Sollte einer zum König sagen: “Du heilloser Mann!” und zu den Fürsten: “Ihr Gottlosen!”?
Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
19 Und er sieht nicht an die Person der Fürsten und kennt den Herrlichen nicht mehr als den Armen; denn sie sind alle seiner Hände Werk.
Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
20 Plötzlich müssen die Leute sterben und zu Mitternacht erschrecken und vergehen; die Mächtigen werden weggenommen nicht durch Menschenhand.
Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
21 Denn seine Augen sehen auf eines jeglichen Wege, und er schaut alle ihre Gänge.
Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
22 Es ist keine Finsternis noch Dunkel, daß sich da möchten verbergen die Übeltäter.
Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
23 Denn er darf auf den Menschen nicht erst lange achten, daß er vor Gott ins Gericht komme.
Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
24 Er bringt die Stolzen um, ohne erst zu forschen, und stellt andere an ihre Statt:
Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
25 darum daß er kennt ihre Werke und kehrt sie um des Nachts, daß sie zerschlagen werden.
Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
26 Er straft sie ab wie die Gottlosen an einem Ort, da man es sieht:
Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
27 darum daß sie von ihm weggewichen sind und verstanden seiner Wege keinen,
Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
28 daß das Schreien der Armen mußte vor ihn kommen und er das Schreien der Elenden hörte.
Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
29 Wenn er Frieden gibt, wer will verdammen? und wenn er das Antlitz verbirgt, wer will ihn schauen unter den Völkern und Leuten allzumal?
Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
30 Denn er läßt nicht über sie regieren einen Heuchler, das Volk zu drängen.
Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
31 Denn zu Gott muß man sagen: “Ich habe gebüßt, ich will nicht übel tun.
Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
32 Habe ich's nicht getroffen, so lehre du mich's besser; habe ich Unrecht gehandelt, ich will's nicht mehr tun.”
Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
33 Soll er nach deinem Sinn vergelten? Denn du verwirfst alles; du hast zu wählen, und nicht ich. Weißt du nun was, so sage an.
Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.
34 Verständige Leute werden zu mir sagen und ein weiser Mann, der mir zuhört:
Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
35 “Hiob redet mit Unverstand, und seine Worte sind nicht klug.”
Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
36 O, daß Hiob versucht würde bis ans Ende! darum daß er sich zu ungerechten Leuten kehrt.
Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
37 Denn er hat über seine Sünde noch gelästert; er treibt Spott unter uns und macht seiner Reden viel wider Gott.
Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.
