Job 23
1 Hiob antwortete und sprach:
Job vastasi ja sanoi:
2 Meine Rede bleibt noch betrübt; meine Macht ist schwach über meinem Seufzen.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Ach daß ich wüßte, wie ich ihn finden und zu seinem Stuhl kommen möchte
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 und das Recht vor ihm sollte vorlegen und den Mund voll Verantwortung fassen
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 und erfahren die Reden, die er mir antworten, und vernehmen, was er mir sagen würde!
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Will er mit großer Macht mit mir rechten? Er stelle sich nicht so gegen mich,
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 sondern lege mir's gleich vor, so will ich mein Recht wohl gewinnen.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Aber ich gehe nun stracks vor mich, so ist er nicht da; gehe ich zurück, so spüre ich ihn nicht;
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 ist er zur Linken, so schaue ich ihn nicht; verbirgt er sich zur Rechten, so sehe ich ihn nicht.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 Er aber kennt meinen Weg wohl. Er versuche mich, so will ich erfunden werden wie das Gold.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 Denn ich setze meinen Fuß auf seine Bahn und halte seinen Weg und weiche nicht ab
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 und trete nicht von dem Gebot seiner Lippen und bewahre die Rede seines Mundes mehr denn mein eigen Gesetz.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 Doch er ist einig; wer will ihm wehren? Und er macht's wie er will.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 Denn er wird vollführen, was mir bestimmt ist, und hat noch viel dergleichen im Sinne.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Darum erschrecke ich vor ihm; und wenn ich's bedenke, so fürchte ich mich vor ihm.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Gott hat mein Herz blöde gemacht, und der Allmächtige hat mich erschreckt.
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Denn die Finsternis macht kein Ende mit mir, und das Dunkel will vor mir nicht verdeckt werden.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
