Job 21
1 Hiob antwortete und sprach:
Job vastasi ja sanoi:
2 Hört doch meiner Rede zu und laßt mir das anstatt eurer Tröstungen sein!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Vertragt mich, daß ich auch rede, und spottet darnach mein!
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Handle ich denn mit einem Menschen? oder warum sollte ich ungeduldig sein?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Kehrt euch her zu mir; ihr werdet erstarren und die Hand auf den Mund legen müssen.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Wenn ich daran denke, so erschrecke ich, und Zittern kommt mein Fleisch an.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Warum leben denn die Gottlosen, werden alt und nehmen zu an Gütern?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Ihr Same ist sicher um sie her, und ihre Nachkömmlinge sind bei ihnen.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Ihr Haus hat Frieden vor der Furcht, und Gottes Rute ist nicht über ihnen.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Seinen Stier läßt man zu, und es mißrät ihm nicht; seine Kuh kalbt und ist nicht unfruchtbar.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Ihre jungen Kinder lassen sie ausgehen wie eine Herde, und ihre Knaben hüpfen.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Sie jauchzen mit Pauken und Harfen und sind fröhlich mit Flöten.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 die doch sagen zu Gott: “Hebe dich von uns, wir wollen von deinen Wegen nicht wissen!
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Wer ist der Allmächtige, daß wir ihm dienen sollten? oder was sind wir gebessert, so wir ihn anrufen?”
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 “Aber siehe, ihr Glück steht nicht in ihren Händen; darum soll der Gottlosen Sinn ferne von mir sein.”
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Wie oft geschieht's denn, daß die Leuchte der Gottlosen verlischt und ihr Unglück über sie kommt? daß er Herzeleid über sie austeilt in seinem Zorn?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 daß sie werden wie Stoppeln vor dem Winde und wie Spreu, die der Sturmwind wegführt?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 “Gott spart desselben Unglück auf seine Kinder”. Er vergelte es ihm selbst, daß er's innewerde.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Seine Augen mögen sein Verderben sehen, und vom Grimm des Allmächtigen möge er trinken.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Denn was ist ihm gelegen an seinem Hause nach ihm, wenn die Zahl seiner Monden ihm zugeteilt ist?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Wer will Gott lehren, der auch die Hohen richtet?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Dieser stirbt frisch und gesund in allem Reichtum und voller Genüge,
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 sein Melkfaß ist voll Milch, und seine Gebeine werden gemästet mit Mark;
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 jener aber stirbt mit betrübter Seele und hat nie mit Freuden gegessen;
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 und liegen gleich miteinander in der Erde, und Würmer decken sie zu.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Siehe, ich kenne eure Gedanken wohl und euer frevles Vornehmen gegen mich.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Denn ihr sprecht: “Wo ist das Haus des Fürsten? und wo ist die Hütte, da die Gottlosen wohnten?”
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Habt ihr denn die Wanderer nicht befragt und nicht gemerkt ihre Zeugnisse?
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Denn der Böse wird erhalten am Tage des Verderbens, und am Tage des Grimms bleibt er.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Wer will ihm ins Angesicht sagen, was er verdient? wer will ihm vergelten, was er tut?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Und er wird zu Grabe geleitet und hält Wache auf seinem Hügel.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Süß sind ihm die Schollen des Tales, und alle Menschen ziehen ihm nach; und derer, die ihm vorangegangen sind, ist keine Zahl.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Wie tröstet ihr mich so vergeblich, und eure Antworten finden sich unrecht!
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
