Psalm 37

1 Ein Psalm Davids. Erzürne dich nicht über die Bösen; sei nicht neidisch über die Übeltäter!

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

2 Denn wie das Gras werden sie bald abgehauen und wie das grüne Kraut werden sie verwelken.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

3 Hoffe auf den HERRN und tue Gutes; bleibe im Lande und nähre dich redlich.

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

4 Habe deine Lust am HERRN; der wird dir geben, was dein Herz wünschet.

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

5 Befiehl dem HERRN deine Wege und hoffe auf ihn; er wird's wohl machen

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

6 und wird deine Gerechtigkeit hervor bringen wie das Licht und dein Recht wie den Mittag.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

7 Sei stille dem HERRN und warte auf ihn! Erzürne dich nicht über den, dem sein Mutwille glücklich fortgehet.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

8 Stehe ab vom Zorn und laß den Grimm; erzürne dich nicht, daß du auch übel tust.

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

9 Denn die Bösen werden ausgerottet; die aber des HERRN harren, werden das Land erben.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

10 Es ist noch um ein kleines, so ist der Gottlose nimmer; und wenn du nach seiner Stätte sehen wirst, wird er weg sein.

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

11 Aber die Elenden werden das Land erben und Lust haben in großem Frieden.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

12 Der Gottlose dräuet dem Gerechten und beißet seine Zähne zusammen über ihn.

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

13 Aber der HERR lachet sein; denn er siehet, daß sein Tag kommt.

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Die Gottlosen ziehen das Schwert aus und spannen ihren Bogen, daß sie fällen den Elenden und Armen und schlachten die Frommen.

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

15 Aber ihr Schwert wird in ihr Herz gehen, und ihr Bogen wird zerbrechen.

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

16 Das Wenige, das ein Gerechter hat, ist besser denn das große Gut vieler Gottlosen.

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

17 Denn der Gottlosen Arm wird zerbrechen; aber der HERR erhält die Gerechten.

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

18 Der HERR kennet die Tage der Frommen, und ihr Gut wird ewiglich bleiben.

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

19 Sie werden nicht zuschanden in der bösen Zeit, und in der Teurung werden sie genug haben.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

20 Denn die Gottlosen werden umkommen, und die Feinde des HERRN, wenn sie gleich sind wie eine köstliche Aue, werden sie doch vergehen, wie der Rauch vergehet.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

21 Der Gottlose borget und bezahlet nicht; der Gerechte aber ist barmherzig und milde.

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

22 Denn seine Gesegneten erben das Land; aber seine Verfluchten werden ausgerottet.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

23 Von dem HERRN wird solches Mannes Gang gefördert und hat Lust an seinem Wege.

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

24 Fällt er, so wird er nicht weggeworfen; denn der HERR erhält ihn bei der Hand.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

25 Ich bin jung gewesen und alt worden und habe noch nie gesehen den Gerechten verlassen oder seinen Samen nach Brot gehen.

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

26 Er ist allezeit barmherzig und leihet gerne; und sein Same wird gesegnet sein.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

27 Laß vom Bösen und tue Gutes, und bleibe immerdar.

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

28 Denn der HERR hat das Recht lieb und verläßt seine Heiligen nicht; ewiglich werden sie bewahret; aber der Gottlosen Same wird ausgerottet.

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

29 Die Gerechten erben das Land und bleiben ewiglich drinnen.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

30 Der Mund des Gerechten redet die Weisheit, und seine Zunge lehret das Recht.

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

31 Das Gesetz seines Gottes ist, in seinem Herzen, seine Tritte gleiten nicht.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

32 Der Gottlose lauert auf den Gerechten und gedenkt ihn zu töten.

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

33 Aber der HERR läßt ihn nicht in seinen Händen und verdammt ihn nicht, wenn er verurteilt wird.

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

34 Harre auf den HERRN und halte seiner Weg, so wird er dich erhöhen, daß du das Land erbest; du wirst's sehen, daß die Gottlosen ausgerottet werden.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

35 Ich habe gesehen einen Gottlosen, der war trotzig und breitete sich aus und grünete wie ein Lorbeerbaum.

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

36 Da man vorüberging, siehe, da war er dahin; ich fragte nach ihm, da ward er nirgend funden.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

37 Bleibe fromm und halte dich recht, denn solchem wird's zuletzt wohlgehen.

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

38 Die Übertreter aber werden vertilget miteinander, und die Gottlosen werden zuletzt ausgerottet.

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

39 Aber der HERR hilft den Gerechten; der ist ihre Stärke in der Not.

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

40 Und der HERR wird ihnen beistehen und wird sie erretten; er wird sie von den Gottlosen erretten und ihnen helfen; denn sie trauen auf ihn.

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.