Psalm 18
1 Ein Psalm vorzusingen, Davids, des HERRN Knechts, welcher hat dem HERRN die Worte dieses Liedes geredet zur Zeit, da ihn der HERR errettet hatte von der Hand seiner Feinde und von der Hand Sauls, und sprach: Herzlich lieb habe ich dich, HERR, meine Stärke,
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 HERR, mein Fels, meine Burg, mein Erretter, mein Gott, mein Hort, auf den ich traue, mein Schild und Horn meines Heils, und mein Schutz!
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Ich will den HERRN loben und anrufen, so werde ich von meinen Feinden erlöset.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Denn es umfingen mich des Todes Bande, und die Bäche Belials erschreckten mich;
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 Wenn mir angst ist, so rufe ich den HERRN an und schreie zu meinem Gott, so erhöret er meine Stimme von seinem Tempel, und mein Geschrei kommt vor ihn zu seinen Ohren.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Die Erde bebete und ward bewegt, und die Grundfesten der Berge regeten sich und bebeten, da er zornig war.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Dampf ging auf von seiner Nase und verzehrend Feuer von seinem Munde, daß es davon blitzete.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Er neigete den Himmel und fuhr herab, und Dunkel war unter seinen Füßen.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Und er fuhr auf dem Cherub und flog daher; er schwebete auf den Fittichen des Windes.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Sein Gezelt um ihn her war finster und schwarze dicke Wolken, darin er verborgen war.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Vom Glanz vor ihm trenneten sich die Wolken mit Hagel und Blitzen.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Und der HERR donnerte im Himmel, und der Höchste ließ seinen Donner aus mit Hagel und Blitzen.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Er schoß seine Strahlen und zerstreuete sie; er ließ sehr blitzen und schreckte sie.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Da sah man Wassergüsse, und des Erdbodens Grund ward aufgedeckt, HERR, von deinem Schelten, von dem Odem und Schnauben deiner Nase.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Er schickte aus von der Höhe und holete mich und zog mich aus großen Wassern.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Er errettete mich von meinen starken Feinden, von meinen Hassern, die mir zu mächtig waren,
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 Die mich überwältigten zur Zeit meines Unfalls; und der HERR ward meine Zuversicht.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Und er führete mich aus in den Raum, er riß mich heraus; denn er hatte Lust zu mir.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 Der HERR tut wohl an mir nach meiner Gerechtigkeit; er vergilt mir nach der Reinigkeit meiner Hände.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 Denn ich halte die Wege des HERRN und bin nicht gottlos wider meinen Gott.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 Denn alle seine Rechte hab ich vor Augen und seine Gebote werfe ich nicht von mir,
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 sondern ich bin ohne Wandel vor ihm und hüte mich vor Sünden.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Darum vergilt mir der HERR nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinigkeit meiner Hände vor seinen Augen.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Beiden Heiligen bist du heilig und bei den Frommen bist du fromm
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 und bei den Reinen bist du rein und bei den Verkehrten bist du verkehrt.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 Denn du hilfst dem elenden Volk und die hohen Augen niedrigest du.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Denn du erleuchtest meine Leuchte; der HERR, mein Gott, macht meine Finsternis licht.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Denn mit dir kann ich Kriegsvolk zerschmeißen und mit meinem Gott über die Mauern springen.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Gottes Wege sind ohne Wandel; die Reden des HERRN sind durchläutert. Er ist ein Schild allen, die ihm vertrauen.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Denn wo ist ein Gott ohne dem HERRN? oder ein Hort ohne unsern Gott?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Gott rüstet mich mit Kraft und macht meine Wege ohne Wandel.
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 Er macht meine Füße gleich den Hirschen und stellet mich auf meine Höhe.
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 Er lehret meine Hand streiten und lehret meinen Arm einen ehernen Bogen spannen.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Und gibst mir den Schild deines Heils, und deine Rechte stärket mich; und wenn du mich demütigest, machst du mich groß.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Du machst unter mir Raum zu gehen, daß meine Knöchel nicht gleiten.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Ich will meinen Feinden nachjagen und sie ergreifen und nicht umkehren, bis ich sie umgebracht habe.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Ich will sie zerschmeißen, und sollen mir nicht widerstehen; sie müssen unter meine Füße fallen.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Du kannst mich rüsten mit Stärke zum Streit; du kannst unter mich werfen, die sich wider mich setzen:
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Du gibst mir meine Feinde in die Flucht, daß ich meine Hasser verstöre.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Sie rufen, aber da ist kein Helfer; zum HERRN, aber er antwortet ihnen nicht.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Ich will sie zerstoßen wie Staub vor dem Winde; ich will sie wegräumen wie den Kot auf der Gasse.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Du hilfst mir von dem zänkischen Volk und machst mich ein Haupt unter den Heiden; ein Volk, das ich nicht kannte, dienet mir.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Es gehorchet mir mit gehorsamen Ohren; ja, den fremden Kindern hat's wider mich gefehlet.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Die fremden Kinder verschmachten und zappeln in ihren Banden:
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Der HERR lebet, und gelobet sei mein Hort; und der Gott meines Heils müsse erhaben werden,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 der Gott, der mir Rache gibt und zwinget die Völker unter mich,
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 der mich errettet von meinen Feinden und erhöhet mich aus denen, die sich wider mich setzen. Du hilfst mir von den Frevlern.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Darum will ich dir danken, HERR, unter den Heiden und deinem Namen lobsingen,
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
