Psalm 129

1 Ein Lied im höhern Chor. Sie haben mich oft gedränget von meiner Jugend auf, so sage Israel;

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 sie haben mich oft gedränget von meiner Jugend auf; aber sie haben mich nicht übermocht.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Die Pflüger haben auf meinem Rücken geackert und ihre Furchen lang gezogen.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Der HERR, der gerecht ist, hat der Gottlosen Seile abgehauen.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Ach; daß müßten zuschanden werden und zurückkehren alle, die Zion gram sind!

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Ach, daß sie müßten sein wie das Gras auf den Dächern, welches verdorret, ehe man es ausrauft,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 von welchem der Schnitter seine Hand nicht füllet, noch der Garbenbinder seinen Arm voll,

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 und die vorübergehen, nicht sprechen: Der Segen des HERRN sei über euch; wir segnen euch im Namen des HERRN!

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.