Psalm 122

1 Ein Lied Davids im höhern Chor. Ich freue mich des, das mir geredet ist, daß wir werden ins Haus des HERRN gehen,

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 und daß unsere Füße werden stehen in deinen Toren, Jerusalem.

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 ist gebauet, daß es eine Stadt sei, da man zusammenkommen soll,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 da die Stämme hinaufgehen sollen, nämlich die Stämme des HERRN, zu predigen dem Volk Israel, zu danken dem Namen des HERRN.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Denn daselbst sitzen die Stühle zum Gericht, die Stühle des Hauses David.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Wünschet Jerusalem Glück! Es müsse wohlgehen denen, die dich lieben!

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Es müsse Friede sein inwendig in deinen Mauern und Glück in deinen Palästen!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Um meiner Brüder und Freunde willen will ich dir Frieden wünschen.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Um des Hauses willen des HERRN, unsers Gottes, will ich dein Bestes suchen.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.