Psalm 107
1 Danket dem HERRN; denn er ist freundlich, und seine Güte währet ewiglich.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Saget, die ihr erlöset seid durch den HERRN, die er aus der Not erlöset hat
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 und die er aus den Ländern zusammengebracht hat vom Aufgang, vom Niedergang, von Mitternacht und vom Meer;
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 die irregingen in der Wüste, in ungebahntem Wege, und fanden keine Stadt, da sie wohnen konnten,
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 hungrig und durstig und ihre Seele verschmachtet;
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 und sie zum HERRN riefen in ihrer Not, und er sie errettete aus ihren Ängsten
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 und führete sie einen richtigen Weg, daß sie gingen zur Stadt, da sie wohnen konnten:
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 daß er sättiget die durstige Seele und füllet die hungrige Seele mit Gutem.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Die da sitzen mußten in Finsternis und Dunkel, gefangen im Zwang und Eisen,
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 darum daß sie Gottes Geboten ungehorsam gewesen waren und das Gesetz des Höchsten geschändet hatten;
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 darum mußte ihr Herz mit Unglück geplagt werden, daß sie dalagen, und ihnen niemand half;
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 und sie zum HERRN riefen in ihrer Not, und er ihnen half aus ihren Ängsten
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 und sie aus der Finsternis und Dunkel führete und ihre Bande zerriß:
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 daß er zerbricht eherne Türen und zerschlägt eiserne Riegel.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Die Narren, so geplaget waren um ihrer Übertretung willen und um ihrer Sünde willen,
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 daß ihnen ekelte vor aller Speise und wurden todkrank;
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 und sie zum HERRN riefen in ihrer Not, und er ihnen half aus ihren Ängsten;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 er sandte sein Wort und machte sie gesund und errettete sie, daß sie nicht starben:
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 und Dank opfern und erzählen seine Werke mit Freuden.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Die mit Schiffen auf dem Meer fuhren und trieben ihren Handel in großen Wassern;
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 die des HERRN Werke erfahren haben und seine Wunder im Meer,
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 wenn er sprach und einen Sturmwind erregte, der die Wellen erhub,
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 und sie gen Himmel fuhren und in den Abgrund fuhren, daß ihre Seele vor Angst verzagte,
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 daß sie taumelten und wankten wie ein Trunkener und wußten keinen Rat mehr;
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 und sie zum HERRN schrieen in ihrer Not, und er sie aus ihren Ängsten führete
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 und stillete das Ungewitter, daß die Wellen sich legten,
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 und sie froh wurden, daß es stille worden war, und er sie zu Lande brachte nach ihrem Wunsch:
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 und ihn bei der Gemeine preisen und bei den Alten rühmen.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Die, welchen ihre Bäche vertrocknet und die Wasserquellen versieget waren,
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 daß ein fruchtbar Land nichts trug um der Bosheit willen derer, die drinnen wohneten;
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 und er das Trockne wiederum wasserreich machte und im dürren Lande Wasserquellen;
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 und die Hungrigen dahin gesetzt hat, daß sie eine Stadt zurichteten, da sie wohnen könnten,
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 und Acker besäen und Weinberge pflanzen möchten und die jährlichen Früchte kriegten;
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 und er sie segnete, daß sie sich fast mehreten, und ihnen viel Viehes gab;
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 die, welch niedergedrückt und geschwächt waren von dem Bösen, der sie gezwungen und gedrungen hatte,
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 da Verachtung auf die Fürsten geschüttet war, daß alles irrig und wüste stund;
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 und er den Armen schützte vor Elend und sein Geschlecht wie eine Herde mehrete.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 Solches werden die Frommen sehen und sich freuen; und aller Bosheit wird das Maul gestopft werden.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Wer ist weise und behält dies? So werden sie merken, wieviel Wohltat der HERR erzeiget.
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
